Ompelukone on huollossa ja sen seurauksena meillä on keskivaikeita ja osin odottamattomia vieroitusoireita. Yllättäen kaikki sellainen, minkä piti rauhassa odotella ompeluvuoroaan, onkin noussut tärkeysjärjestyksessä ykköseksi aivan kuin aavistaen, että kahteen viikkoon ei ommella tikkiäkään. Ei jouluisia tyynynpäällisiä (meillä ei ole ollut sellaisia vielä koskaan, miksi ne juuri nyt putkahtivat mieleemme?), ei vaatteita meille (ei edes niitä keskeneräisiä valmiiksi), ei verhojen ylä- tai alakäänteitä eikä yksienkään farkkujen lyhennyksiä, helmojen pidennyksiä tai työvaatteiden paikkauksia.
Ensimmäiset kolme tuntia ilman ompelukonetta sujuivat hyvin, mutta sitten aloimme tämän tästä käväistä ompeluhuoneessa muka tarkistamassa, ettei siellä tapahtuisi jotain. Pöytä pysyi tyhjänä, uusia langanpätkiä ei ilmaantunut ja vain kaatumaisillaan olevat - ja sittemmin kaatuneet - kangastornit kertoivat siitä, mitä huoneessa oli tarkoitus tehdä. Tiedämme, että ompelija on piilottanut varakoneen vaatekomeron takanurkkaan, mutta toistaiseksi sitä ei ole otettu esille. Vaatii varmaan hirveän hyvää itsekuria olla virittämättä varavaihtoehtoa tai sitten hän ompelee salaa öisin.
Olemme keksineet jatkuvan vaatteiden sovittelemisen sijaan erilaisia sijaistoimintoja, mutta ne eivät kiinnosta yhtään. Emme leivo, emme siivoa, emme erityisen varmasti ulkoile emmekä katso edes televisiota, koska sieltä ei tule mitään meille sopivaa ohjelmaa meille sopivaan katseluaikaan. Emme lue, emme pelaa, emme laadi joululahjalistaa emmekä etsi kadonneita kirjaston kirjoja, vaikka meillä olisi kaikki mahdollinen aika käytettävissämme. Ehei, me olemme addiktoituneita ompelukoneen rauhoittavaan hurinaan ja sen suoltamien vaatekappaleiden sovittamiseen.
Näissä trikooasuissa ei ole yhtään mitään erityistä, kunhan on otettu pinosta kankaita, leikattu palasiksi ja taas ommeltu yhteen. Siitähän tässä hommassa pohjimmiltaan on kyse, paloittelusta ja yhdistämisestä. Joskus onnistuu ja joskus alalanka menee sykerölle. Silloin on syytä viedä koko masiina asiantuntijalle, joka uskaltaa kurkistaa ruuveilla suljettuun konehuoneeseen.
Eihän ne sijaistoiminnot kiinnosta silloin, kun niille olisi aikaa... kevätkylvöjäkin innolla suunnitellaan näihin aikoihin, mutta kun niiden aika on, on muuta, kiinnostavampaa tekemistä. Ja jos joku toiminto on syystä tai toisesta estynyt, niiden tärkeys tosiaankin korostuu!
VastaaPoistaMun koneessa on liian kireä alalanka, ja tiedän, että se säädetään puolan ruuvista kääntämällä, mutta en tiedä kumpaan suuntaan. Kone rätisee ja paukkuu ja jää välillä jumittaan paikalleen. Tosin, vaikka se toimis oivallisesti, mun hermot menee sen kanssa sekunnissa, tai vähintään puolessa tunnissa. Kankaankappaleet osuu ihan väärin yhteen, ja välillä ihan väärätkin kappaleet. Ja kun niitä sovittaa (koiran) ylle, ne ei aina edes näytä vaatteelta, ei mahdu tai jostain kohdasta pussittaa kummasti.