maanantai 17. marraskuuta 2014

17.11. Salasanasi pitää vaihtaa

 photo e5490315-090e-47cf-9f08-eaca0cc11163_zps61b988bb.jpg

Me inhoamme salasanojen vaihtamista! Erityisesti me inhoamme sitä silloin, kun kone hoputtaa meitä ja joudumme vaihtamaan salaisen sisäänpääsykoodiston samantien ennättämättä miettimään yhtään mitään muita sääntöjä kuin numeroita ja kirjamia ja isoja kirjaimia ja merkkejä eikä missään nimessä omaa tai kaverin koiran nimeä. Me haluaisimme, että salasanamme olisivat edes vähän sukua toisilleen, joten uuden tarpeeksi erilaisen ja eksoottisen keksiminen ei ole ihan helppoa.

Toki me tiedämme, että salasana ei saisi olla sana vaan merkkijono, mutta kuka kumma muistaa ulkoa vaikka pötkylän fftrdY4Ye8o ja vielä jaksaa vaihtaa sen uuteen yhtä päättömään merkkiyhdistelmään 90 päivän välein? Emme me ainakaan. Meille jo pankkikortin tunnusluvun muistaminen on tarpeeksi kauhistuttava asia, koska emme millään jaksa painaa mieleemme, että onko se sama kuin joulu- vai juhannusaatto eli 2412 vai 2406. Tosin voi se olla myös joku muu tärkeä päivä, koska sellaisella muistisäännöllä sen mieleemme painoimme, mutta unohdimme melkein samantien, mikä se juhla oikeastaan oli - Kerkon nimipäivä vai talvipäivän pyllähdys vai sittenkin tärkeä vuosiluku kuten 2014. Vaihtoehtoja on hurjasti ja kukkarossa varkaiden hämäämiseksi väärä koodi, joten jos löydätte rahamme (joita emme onneksi ole vielä kadottaneet), niin näpytelkää ilman muuta pankkiautomaatilla siellä kolikoitten seassa olevasta lapusta neljä numeroa niin saamme kortin nopeasti takaisin.

Koska emme ole mahdottomien merkkijonojen ylimpiä ystäviä, ovat meidän salasanamme  pääsääntöisesti mahdottomia yhdyssanoja kuten kissA22KATTIla tai Apu43rAPU. Niitä on hauska keksiä, mutta on melkein mahdotonta muistaa, mikä sanahirviö on käytössä missäkin. Olisi paljon mukavampaa, jos käytössä olisi vaikka nenänpäätunnistus, jolloin ei tarvitsisi rakennella muistisääntöjä tai kirjoitella käyttäjätunnuksia ja salasanoja jonnekin luvattomiin muistivihkoihin. Riittäisi, että nenällään tökkisi näyttöä ja tämän tunnistautumisen jälkeen pääsisi juuri niihin tiedostoihin, joihin haluaa tai on luvallista päästä.

Onkohan missään tutkittu, miten paljon vuodessa kuluu hyvää kerhoaikaa siihen, kun vaihdellaan salasanoja uusiin ja kummallisiin, unohdetaan parissa tunnissa koko vaihto ja vaihdettu salasana, pyydetään uusi ja vaihdetaan se paremmin mieleenjäävään ja taistellaan tietokoneen kanssa vain siksi, että kukaan ei ole keksinyt näppärämpää keinoa estää epäilyttäviä hyypiöitä pääsemästä salaisiin tiedostoihin. Ja vaikka on keksitty erilaiset luettavat kortit ja mikrosirut ja muut varmenteet, niin nekin haluavat ihan kuin kiusallaan vielä erityisvarmistuksena salasanan.

Vietettyämme koko päivän unohtelemalla uusinta salamerkkiketjua kiipesimme leipälaatikon päälle ja esittelemme täällä aika ihania velourasujamme. Näissä on vähän huijattu: vain etukappale on kuviollinen. Fuksia ja oranssi sopivat aika mukavasti yhteen.

 

1 kommentti:

  1. Salasanoja ei tartte muistaa, kun ne pannaan tarralapulle hiirimaton alapuolelle, ja otetaan pois vain siksi aikaa, kun tietoturvavastaava käy kylässä :)

    VastaaPoista