Tänään me päädyimme lajittelemaan pitsejä. Niitä oli ihan liikaa, joten pieni lepotauko teki taas hyvää. Harvemmin sitä saa istuskella keskellä kaikenlaista kaunista. Näitä pitsejä on leveitä ja kapeita, pinkkejä ja valkoisia, ruusuisia ja kukkaisia, joustamattomia ja ihan vähän joustavia ja on täällä seassa muutama hurmaavansininenkin pitsinippu. Jotta kontrasti säilyisi, ei meillä ole mekoissamme yhtään röyhellystä, ellei sitten Purjon mekon pieniä puhvihihoja sellaisiksi lasketa.
Nukenvaatteissa pitsi on varsin näppärä tapa peittää kankaan pienet reiät, korjata hihansuun hieman epäonnistunut tikkaus tai jatkaa helmaa, joka muuten jäisi liian lyhyeksi. Joskus pitsillä ihan vain harhautetaan ja lisätään tavalliseen mekkoon vähän prinsessamaista oloa. Jos meiltä kysytään, niin ei ole olemassa vaatetta, jossa ei voisi olla pitsiä. Muistaaksemme aikanaan somistimme jopa talvitakin pienellä röyhelöllä eikä siitä mitään haittaa talvipakkasilla ollut, vaikka tavallisesti pitsit ja brodyyrit mielletään vain kesäasujen koristeiksi.
Meidän mekkomme ovat tietenkin kangaskauppa Wexlerin valikoimien annista ommeltuja. Pirjolla on yhdistetty kukallista flanellia neulokseen ja Purjon mekko näyttää useammasta kankaasta ommellulta, mutta tosiasiassa siniseen viskoosiin (?) on painettu raidanomaisesti valkoisia viivoja, pieniä palloja ja vähän isompiakin palloja, mutta juuri siitä isojen pallojen kohdasta ei tällä kertaa leikattu mitään palasia. Mekon astetta tummempi miehusta on trikoota. Näin jälkeenpäin ajatellen tähän olisi varsin hyvin sopinut pieni pitsisomiste helmaan. Ehkä sen voisi vielä lisätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti