Viimeisenä työpäivänä kangaskaupassa paneuduimme nappien ihmeelliseen maailmaan. Niitähän riittää kahmalokaupalla! On kaikkia mahdollisia värejä (ja muutama melkein mahdoton, mihin ihmeeseen voi ommella sinivioletin tai läikikkään napin?) ja kokoja, on kantanappeja ja nelireikäisiä takkinappeja, pyöreitä ja piparkakkureunaisia. Jossain tuolla pohjalla on lisäksi ainakin nelikulmaisia nappeja ja kaksi melkein palloa.
Pirjo riehaantui täysin nappilaarin äärellä. Ihan totta, näitä on kokonainen laari, ei siis muutamaa putkilollista. Tämä on oikeastaan aarrekasa, koska tästä voi itse etsiä nappiparin tai viisi yksilöä tai miten monta sitä nyt onkaan päättänyt tarvita. Onneksi tähän on koottu vain isoja nappeja, joten jos tarvitsee puseroonsa pikkuruisia kiinnitystarpeita, ei tarvitse kaivella laarin pohjalta, vaan voi kipaista myymälän takaosaan, jossa Purjo jo meitä odottaa.
Täällä napit ovat siistissä järjestyksessä laatikoissa ja mukeissa. Kuvassa näkyy hyvin suppea valikoima kaikesta siitä, mitä on tarjolla. Hyllyiltä löytyy pikkuruisia nappeja paitapuseroihin, vähän tanakampia neuletakkeihin ja muutama niin koristeellinen, että ne sopisivat todennäköisemmin paremmin korvakorun koristeeksi kuin somistamaan mekkoa.
Vaatteemme ovat edelleen suoraa Wexlerin trikookokoelmista. Pirjolla on ohut kirjoneulepusero ja siihen sointuvat tiilenpunaiset housut ja Purjolla työkonekuvioinen paita yhdistettynä punaisiin trikoohousuihin. Näissä on hyvä tehdä töitä, sillä onneksi tänä kesänä ei ole tarvinnut kärsiä vielä ainuttakaan inhaa hellepäivää-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti