Tänä vuonna se iski ensimmäistä kertaa oikein kunnolla: puutarhakuume!
Kaikki alkoi harmittomasti muutamasta melkein käyttämättömästä lavakauluksesta, jotka ohimennessämme pihaa kierrellessä löysimme. Luontainen ahneus nosti heti päätään ymmärtäessämme, että näiden hintana kaupasta hankittuna on noin 10 e/kpl. Konmaritukset ja muodikkaat kuolinsiivoukset unohtuivat samantien, koska käypää tavaraa ei pidä tuhlutella ja saattaa haaskioon. Kannoimme lavakaulukset siististi varastoon ja mietimme, että tämä on kohtalon sormi tai jotain muuta johdatusta. Vähintäänkin kyseessä on merkki siitä, että nyt olisi aika kasvatella jotain muutakin vihreää kuin hometta.
Olemme tutkailleet siemenluetteloita ja kasvatusohjeita ja tulleet siihen tulokseen, että näin lehtokotilovyöhykkeellä salaatit todennäköisesti popsitaan pienempiin suihin ja porkkanoista meillä ei ole kuin ikäviä kitkemiskokemuksia. Siksi olemme päätymäisillämme kasvattamaan minttua (koska se tuoksuu), mansikoita (koska muuten vain) ja bataattia, koska nettiohjeiden mukaan sitä kasvatellaan vähän kuin perunaa eli puolikas purkkiin itämään. Bataatti sitten kehittelee versoja, jotka katkotaan pistokkaiksi ja asetellaan vesiastiaan kasvattamaan juuria. Kun siltä tuntuu, versot istutetaan kohopenkkiin, varotaan pakkasta ja kuivuutta ja liikaa märkyyttä ja kaikkea sitä, mikä joka tapauksessa tuhoaa sadon. Syksyllä sitten voi maasta kaivella satoa, jota pitää saunottaa viikon verran 30 asteisessa saunassa. Tai niin me ainakin ymmärsimme, koska ei meillä ole mitään muutakaan pimeää, kosteaa ja normaalia huoneilmaa lämpimämpää tilaa, jossa on hyvä ilmanvaihto.
Saunotus on syksyn asia, meidät tuntien tuskin koskaan pääsemme viljelyssä siihen asti, että saamme jotain satoakin. Siksi retiisi ja persilja ovat meille sopivia viljeltäviä eli nopeita, samantien syötäviä eivätkä niin kovin tarkkoja siitä, onko viljelmän päällä harsoa tai katetta tai muistammeko kastella oikeaoppisesti. Voisimme harkita myös tilliä ja kuminaa, koska ne vaikuttavat varsin vaarattomilta kasvateltavilta.
Ennen lumien sulamista pitää päättää viljelmämme paikka, kanniskella soraa, multaa ja turvatta ympäriinsä, mahdollisesti idättää jotain keittiön ikkunalla (ja tappaa ne versot liialla kastelulla) ja lopulta päätyä ostamaan valmiit laatutaimet suoraa puutarhamyymälästä. Oi, tästä tulee hauska kevät. Tai ainakin todennäköisesti aika sotkuinen.
Etsimme vaatevarastoista jotain aiheeseen sopivaa ja Pirjo nappasi päällensä keväisen kukkaisen tunikan. Purjo päätyi maltillisempaan ratkaisuun, hänellä on kukkia legginseissä ja tunikan helman koristeompeleessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti