tiistai 13. maaliskuuta 2018

13.3. Kuka köpsehtii takapihallasi?


Meidän takapihallamme käyvät ainakin orava, naakka, harakka, kauris, musta ja valkoinen kissa, joku petolintu (syö pienempiään, joten jättää jälkeensä jonkun muun DNA:ta), jänis tai rusakko sekä kettu. Ja lisäksi tietenkin parvitolkulla kaikenlaisia tiaisia ja muita raukkamaisia aamuvisertäjiä, joiden ainoa tarkoitus on liverryksellään tehdä aamun torkuttajat kaistapäisiksi. 

Nämä ovat kaikki periaatteessa harmittomia ja vaarattomia jäljenjättäjiä ainakin siihen asti, kun se petolintu ei metsästä meitä, mutta joidenkin takapihoilta löytyy ikävämpiäkin jälkiä kuten vaikka lenkkitossun tai turvakengän jälkiä kokoa 48 tai peräti 52. Kyllä vain, tässä lähialueella on yksi ja toinen ihmetellyt, että miksi pihassa on käyty, kävelty samantien takapihan puolelle ja jätetty menemättä sille todennäköisimmälle pääovelle, jonne johtaa lumesta puhtaaksi luotu käytävä. Sinisilmäisimmät meistä tietenkin miettivät, että jospa se oli nuohooja, joka jo etukäteen katsoi, mistä pääsee katolle kätevästi tai jos se oli kiertävä peltikatto- tai rännikauppias, joka vähän mittaili tarvittavan muoviputken määrää ennen tarjouksen tekemistä. Me vähän vähemmän luottavaiset olemme sitä mieltä, että rosvokopla siinä katsoo valmiiksi, pääseekö takapihan puolelta miten helposti sisälle herättämättä huomiota.

Me olemme onneksi kotona melkein aina, mutta tuntuu kamalalta ajatella, että jossain puuvajamme kulmalla ruosteisessa paketiautossa istuisi mies (meidän mielikuvituksessamme se on aina mies ja poliisin tilastoissa samoin), joka kirjaisi ruutuvihkoon menemisemme ja tulemisemme. Siellä olisi tiedossa, että tiistaisin klo 9 lähtevät ja palaavat vasta klo 12, joten juuri siihen aikaan kannattaa mennä rötöstelemään. Vara-avaimen tietäisivät olevan postilaatikossa (mutta sitä eivät tietäisi, että ei sillä pääse sisälle taloon, sillä saisi vasta auki sen oven, jonka takana olisi piilossa varsinainen vara-avain - ja niitä erilaisia ovia on tässä pihassa kutakuinkin 18, joten tervemenoa vaan kokeilemaan, mihin lukkoon se avain sopii). Tosin kuulimme vähän aikaa sitten, että joku mummo oli lähtenyt kauppaan, viipynyt 30 minuuttia ja takaisin tullessaan huomannut, että varkaat olivat käyneet, joten meidän aamupäiväpoissaolomme aikana ne ehtisivät järjestämään vaikka pient juhlat emmekä me tietäisi siitä mitään.

Emme ole vainoharhaisia - paitsi  ehkä pikkuisen - mutta siitä huolimatta panemme merkille, jos pihaan ajaa auto, jonka ei pitäisi siihen saapua tai jos talon ohi ajellaan epätavallisen hitaasti. Tänään on sellainen loskakeli, että kaikki ajavat ultra-alinopeutta, mutta tavallisina päivinä noteeraamme kaikki huolestuttavat kulkijat. Oletettavasti heistä noin 99% on ihan asiallisilla asioilla, mutta sille noin 1 %:lle haluamme tarjota haasteellisen varastelukokemuksen, jos meille yrittävät.

Toisaalta voisi olla aika vinkeä tilanne nähdä varkaiden alaleuan loksahtaminen, kun he löytäisivät noin parinsadan tai ehkä jopa enemmän 43 cm mittaiselle tarkoitetun vaatteen kokoelmamme, joka on siististi sijoitettu komeroon värien mukaisessa järjestyksessä. Ehkä he luulisivat päätyneensä Onnelin ja Annelin talon tapaiseen asumukseen, jossa asuu pienten tyttöjen sijaan vielä pienempiä tyttöjä. Ehkä he ymmärtäisivät, että täällä ei ole mitään vietävää, jos ei satu olemaan kohtalaisen minikokoinen.

Siltä varalta, että joku nyt sattumalta miettii pientä varastelukeikkaa, niin pukeuduimme huomiotaherättävästi. Keltainen ja pinkki yhdessä ovat melkoinen varoitusväri, jolla saa runsaasti näkyvyyttä. Siksi valitsimme kuvaan nämä asut, joissa on yhdistetty joustofroteeta ja niin kirkasväristä trikoota, että se melkein häikäisee. Ehkä näillä saisi peloteltua ainakin ne takapihan naakat vähäksi aikaa muihin puihin.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti