torstai 8. maaliskuuta 2018

8.3. Possupussi


Possupussi on kangaspaketti, jonka sisällöstä tietää kutakuinkin vain metrimäärän ja suunnilleen sen, mitä materiaaleja todennäköisimmin pakettiin on pakattu. Siis semmoinen kangasmaailman sika säkissä, todellinen arvoitus, mutta edullinen ja siksi niin kiehtova. Alkujaan nämä olivat ihan aidosti hukkapaloja eli pakanloppuja, isokokoisia leikkuutähteitä, mallipaloja ja ties mitä yksittäiskappaleita, mutta nykyisin melkein jokainen suomalainen nettikangaskauppa pilkkoo säännöllisin välein suoraa pakalta palasia pusseihin. Palaset myydään melkein normaalilla metrihinnalla, mutta jännittäväksi tilauksen tekee se, että ei voi tietää, mitä saa. Sitten nettikeskusteluissa esitellään sitä omaa hankintaa ja harmitellaan, että kaapit tursuavat kangasta, kuka ostaisi (mielellään ovh:lla) pussihysterian vallassa tilatut ylimääräiset, joista ei oksentamatta voi ommella edes yöpukua.

Niin, kankaista pääsee aina eroon, kunhan hinta on oikea, mutta valistunut ja valaistunut kuluttaja ei saa enää ajatella noin. Nyt pitäisi ostaa vain tositarpeeseen ja maltilla, mutta kuka kumma pystyy kangashankinnoissa olemaan maltillinen? Ei kukaan! Eikä etenkään se, jonka kaapit ja komerot jo nyt tursuavat metritolkulla kaikkea ihanaa, josta jonain päivänä tulee se maailman täydellisin mekko tai tunika.

Me olemme lähes kokonaan onnistuneet välttämään possupussihysterian, mutta meitä vaivaa vakavanlaatuinen kangaspalahamstraus. Ne, jotka ostavat mysteeripusseja, ompelevat paljon ja ovat usein meidän tavallamme hyvin säästäväisiä. Siksi he myyvät ne ompeluksista jääneet kankaanpalaset edullisesti jollekin sellaiselle (meille!), joka saa vaatteensa aikaiseksi pienistäkin paloista.

Kuvassa meillä on tästä erinomaiset esimerkit. Purjon plyyshimekossa on  yhdistetty kettukuvioista ja yksiväristä kangasta, koska kettukangasta oli niin vähän, että niistä palasista ei oikein kokonaista vaatetta saanut. Kun resoriksi valittiin turkoosi eikä punainen, niin saatiin meidän mielestämme varsin hallittu kokonaisuus, joka ei heti huuda, että haloo, olemme jämäpaloja. Pirjon pusero on leikattu pitkästä mutta kiilamaisen kapeasta palasesta, josta olisi ehkä ollut järkevämpää tehdä tonttulakkeja, niin täpärälle leveys takakappaleita leikatessa meni. Housut ovat meidän lempparikangastamme eli pehmeäpintaista trikoota, johon on painettu neulelettien kuviot. Vähän kuin jalassa olisi villahousut, vaan ei sittenkään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti