23.3. Ihan pienesti päivittelyä

Olemme useaan otteeseen ärtyneet siitä, että nykyisen lastenkasvatusmallin mukaan täytyy jälkikasvu viedä kauppaan huudatettavaksi. Muutamaan kertaan viime viikolla törmäsimme taas tähän muoti-ilmiöön, missä äiti huudattaa lastaan ja kertoo samalla puhelimen välityksellä jollekin tutulleen, että hän ei anna lapsen pompotella itseään. Huutakoon nyt, kyllä se oppii, että huudolla ei saa tahtoaan läpi. 

Koska etenkin suurista marketeista on tullut kasvatustantereita ja siten siis ajoittain muille asiakkaille varsinaisia kärsimyksen tyyssijoja, voisivat kauppiaat palkata ammattikasvattajia neuvomaan ja ohjaamaan kaikkia niitä, jotka ovat liian avuttomia olemaan vanhempia. Aivan samalla tavalla kuin nytkin kuulutetaan, että "Martti Nieminen, sinua kaivataan kassalla kaksi" niin voitaisiin huhuilla, että "päivystävä kasvattaja, sinua tarvitaan hedelmäosastolla". 

Palkattu kasvattaja, mielellään lastentarhanopettaja tai jo eläköitynyt ala-asteen opettaja, ei laittaisi ruotuun lapsia vaan heidän vanhempansa. Kuullessaan karjuntaa ja väsynyttä tappelunyyhkytystä voisi kuka tahansa suurempaa älämölöä epäilevä kanssaostelija ottaa yhteyttä neuvontaan, jolloin kasvattaja saapuisi paikalle antamaan ohjeita ja näyttämään ihan kädestä pitäen, että paksun haalarin, tumppujen, kahden myssyn ja pitkän kaulaliinan suojista ärhentelevä lapsi ei suinkaan halua haastaa riitaa vaan päästä eroon vaatteiden muodostamasta saunamaisesta olotilasta. Tyhmempi vanhempi kun ei välttämättä huomaa, että kiukkuisella lapsella on yksinkertaisesti kuuma. Moni vanhempi näyttää ajattelevan, että lapsi pelkässä vallanhimossaan tempoo käsineitään pois, vaikka kyseessä on oikeastaan vain alkeellinen eloonjäämiskamppailu.

Ajattelimme ensin, että päivystävä kasvattaja majailisi jossain leluosaston tienoilla, mutta päätimme ihan oman empiirisen havainnointimme pohjalta, että irtokarkkirivistön keskivaihe olisi parempi paikka. Siitä kun huomaa nopeasti ne uskomattoman monet vanhemmat, jotka lapsineen kulkevat hitaasti ja hartaasti edestakaisin katsoen kaikki mahdolliset namivalikoimat läpi. Kun varmasti jokainen suklaapatukka ja lakritsipussi on ihasteltu, ilmoitetaan lapsille, että mitään ei osteta, koska ei ole karkkipäivä tai joku on ollut tuhma tai muuten vain ei nyt huvita ostaa mitään. Vanhemmat kutsuvat tätä kasvatukseksi, me käytämme siitä nimitystä valistunut kidutus. Niinpä päivystävän kasvattajan tehtävänä on ohjeistaa vanhempia pysymään kaukana karkeista, jos ei niitä halua ostaa. Turha huudattaa lapsiaan purkkapussien luona vain siksi, että itse sattuu olemaan tyhmä.

Päivystävä kasvattaja olisi siitä mukava ilmiö, että hän ei erityisemmin kyselisi lupaa korjata tilanne. Kun välinpitämätön vanhempi ja naama punaisena kirkuva lapsi saadaan puhe-etäisyydelle, ryhdytään heti korjaamaan vanhemman asennetta ja selvittämään lapsen toiminnan todellista syytä.  Vaikka jokainen napakasti ohjattu huudattajavanhempi miten jankuttaisi, että hän ei enää jalallaan tähän puotiin astu, niin vastapuolella ovat ne kymmenet muut ostoksille tulleet, jotka palaavat varmasti uudestaan. Heille kun känkkäränkkää potevien äiti-ihmisten poissaolo merkitsee astetta hieman pitempää ostoskierrosta ja siten vähän täydempää ostoskärryä.

Me päätimme pukeutua oikein vauvamaisesti lähinnä siksi, että näissä asuissa varpaat pysyvät hyvin piilossa ja lämpöisinä. Pirjo kaiveli jostain esiin ihan oikean pitsillä somistetun vauvamyssyn ja siihen sopivan haalarin. Purjo päätti olla vähän isompi ja otti tällaisen kesäisen laivakuvioisen asun. Näissä on varsin mukava viettää vähän pakkasempaakin maaliskuista päivää.