perjantai 8. maaliskuuta 2013

8.3. Pirjo ja Purjo eivät aio harrastaa

 photo c95611a1-aafd-426f-b9d7-9c2f71cdc356_zps4db6cf28.jpg

Kevät on selkeästi jo pitkällä, koska hyvä ystävämme noronakkeli Norbert on pyrähtänyt talvilevoltaan uuninpankolta kanssamme portaille. Häntä ei pelota edes Pirjon paitaan aplikoitu apina.

Olemme viime päivinä saaneet kuulla kaikenlaisista omituisista harrastuksista, joista ensimmäinen liittyy lintuihin. Siksi kutsuimme Norbertinkin mukaan kummastelemaan, mitä kaikkea ihmiset tekevät, kun heillä on liikaa vapaata aikaa. Lintubongaus eli tipusten tirkistely on ollut jo pitkään tietynlainen eliittiharrastus, johon liittyvät kalliit kaukoputket, turhanaikaiset citymaasturit ja vihreät maastopuvut, joita käytetään vain pari kertaa vuodessa eli silloin, kun kännykkään liitetty kutsuhälytin kertoo jonkun nirppatilhiäisen olevan katseluetäisyydellä. Koska suurin osa linnuista on jo kuvattu ja videoitu, on tästä lajista on kehitetty uudenlainen versio, jossa katselun sijaan kuunnellaan ja äänitetään lintujen laulua.

Lintubongaushan on laji, jossa asetutaan kevät- tai syysmuuton aikaan auringonnousun tienoilla johonkin pellonreunaan tai lintutorniin katselemaan siivekkäitä olentoja linssien läpi. Jalostuneemmassa vaihtoehdossa kiikarien sijaan mukana kannetaan mikrofoneja ja nauhureita, joiden avulla pyritään saamaan talteen räkättien ja naakkojen ääntelyn epätavallisimmatkin vivahteet. Voimme kuvitella, miten alan vannoutuneimmat harrastajat istuvat iltakaudet onnesta ymmyrkäisinä kerrostalokennoissaan ja ämyrit täysillä kuuntelevat nauhoitettua varisten raakkumista ja harakoiden käkätystä sen sijaan, että menisivät ulos kuuntelemaan ihan samoja ääniä. Siinä samalla he tietenkin tekisivät vertailuja siitä, miten pohjanmaalaisen harakan räkätys poikkeaa savolaisen lajitoverin ääntelystä aivan kuin linnuilla olisi aavistustakaan maakunnallisista murre-eroista.

Toinen kuulemamme kummallinen harrastus on jousiammuntaratsastus. Siinä leikitään intiaaneja eli istutaan hevosen selällä (mielellään liikkuvan) ja samalla ammuskellaan nuolia ympäriinsä kuin lännenelokuvissa ikään. Tarkoitus on osua maalitauluihin tai vihollisiin, ihan miten tahansa, mutta emmepä haluaisi jokamiehenä moiseen yhdistelmään metsässä törmätä. Marjametsässä kykkiessään ei kukaan halua joutua nuolisateeseen. Jotkut ovat jalostaneet tämänkin lajin pitemmälle eli ajelevat nahkaliivi päällä moottoripyörällä ympäriinsä ammuskelemassa vähän ärhäkämmin. Siihenkään lajiin emme haluaisi tutustua.

Pysähdyimme yhdessä pohtimaan, mitä kaikkea epätavallista voisimme harrastaa vain siksi, että kukaan muu ei ole sitä keksinyt tehdä. Vaikuttaa siltä, että kaikki outo ja vaarallinen on jo keksitty. On kaikenlaista alamäkipyöräilyä, kalliokiipeilyä ja laskuvarjohyppyjä korkeiden rakennusten katoilta. Kaikkiin niihin tuntuu liittyvän vakava vammautumisen vaara, jota vähätellään, ja koska me haluamme pitää kaikki raajamme ehjinä, jätämme moiset harrastukset väliin. 

Sen sijaan mietimme, onko kukaan keksinyt harrastaa vaikka lehmälaidunpiknikkejä, joissa nautaeläimiä ja usein myös sähköpaimenta uhaten asettaudutaan laitumelle ruutuhuovalle syömään eväitä pyrkien olemaan välittämättä ympärillä hyörivistä lehmistä. Talvella autiolla hangella se olisi helppoa, mutta kesällä kysyttäisiin jo ihan vähän uskallustakin ja joskus myös vankkaa hajunsietokykyä. Toinen käsitääksemme aika vähälle huomiolle jäänyt harrastus on hyttysten rengastaminen, jossa lintujen rengastamisen tapaan asetetaan hyttysen tai muun öttiäisen johonkin raajaan pikkuruinen rengas, jonka avulla kyseinen hyönteinen voidaan tarvittaessa tunnistaa ja sen liikkeitä voidaan seurata. Jos ei saa lentäviä eläimiä kiinni, voi vaihteeksi kokeilla samaa vaikka muurahaisiin. Siinä saisi kesänsä kulumaan varsin mallikkaasti.

Noronakkeliystävämme Norbertia ei onneksi ole kukaan rengastanut, joten hän on taas kevään koittaessa valmis asettumaan marjapensaiden lähelle tarkkailemaan rastaita ja muita marjoille persoja tapauksia. Voisimme kokeilla häntä myös jäniksiin, koska muutama pitkäkorva on ottanut puutarhamme reviirikseen ja papanoi täysin häikäilemättömästi ympäriinsä. Ehkä Norbertin terävä katse karkottaisi loikkivat häiriköt hieman kauemmas.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti