Joskus sunnuntaisin on niin tylsää, että kutsumme jonkun ajankohtaisen hahmon kahvittelemaan tai oikeastaan mehuilemaan kanssamme. Tänään päätimme rupatella hetkisen Tarja Halosen kanssa. Laitoimme päälle vähän pyhäisempää asua eli turkoosit satiinimekot, joiden yläosassa on perhoskuviot (paitsi Purjolla, hänellä on mitälie kukkia edessä ja puolikas siipi takana). Tarja on pukeutunut hieman rennommin, vaikka yritimme etukäteen valistaa, että kyseessä ei ole mikään kesken sunnuntaisen kävelylenkin piipahtaminen kavereitten luokse vaan astetta arvokkaampi tilaisuus. Ehei, Tarja saapui meille kauppakassia huolettomasti heilutellen ja vieläpä ilman pipoa.
Päivänpolttavien poliittisten ja filosofisten kysymysten sijaan keskustelimme kissankasvatuksesta ja Hakaniemen torikauppiaiden tarjonnasta. Olimme hieman kauhuissamme huomatessamme, että lahjaksi saatu ulkomaalainen kissanpentu vaikutti edelleenkin kurittomalta, mutta ymmärsimme viisaasti vaientaa kaikenlaiset kasvatusehdotukset ja tyydyimme nostelemaan toista kulmakarvaamme. Jos on muutaman vuoden johtanut kokonaista valtiolta, olettaisi saavan myös kissanpennun ruotuun, mutta vähän hankalalta se vaikutti. Olisikohan meidän pitänyt jostain kaivella esille luotettavan kissaterapeutin nimi ennen kuin tulokas pääsee tuhoamaan kokonaan presidentillisen asunnon?
Ihastelimme myös presidentin kauppakassia, joka oli muodikkaasti kantaaottava. Sitä emme muista, mitä mieltä kassi oli ja mistä, mutta tärkeintä lienee huomata, että se ei ole mikään luontoa tuhoava mainosmuovikassi vaan ekologisempi vaihtoehto. Muumimammamainen käsilaukku taitaa olla taaksejäänyttä elämää nyt, kun adjutantti ei enää ennätä sitä väskyä taustalla kanniskelemaan. Aina ei laukkua tarvita, sillä takin isoihin taskuihin mahtuvat kotoalähtiessä niin avaimet, kännykkä kuin lompakkokin. Emme huomanneet kysyä, olisiko taskuista löytynyt vielä kokoontaitettavat kävelysauvat, mutta emme yhtään ihmettelisi, jos olisi.
Järkevämpi lukija huomaa kyllä, että oikeastaan presidentti Tarja Halonen ei ole tullut meille käymään, vaan kyseessä on pelkkä lehtijuttu ja kansikuva. Silti kukaan ei voi kieltää, etteikö joskus ole piristävää miettiä, mistä sitä puhelisi, jos viikonloppuvieraaksi sattuisi joku muu kuin valtakunnansalin tilaisuutta mainostava henkilö. Että juttelisiko vaikka presidentin kanssa turvallisesti pelkästään kissoista ja uskaltaisiko lopuksi sanoa, että laita hyvä ihminen vaikka huivi tai villamyssy päähäsi, etteivät aivot jäädy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti