Kerrankin me olemme ajoissa! Aprillipäivä on vasta huomenna, mutta me muistimme sen jo tänään. Emme kuitenkaan aio huijata tai jäynätä ketään, kunhan muistutamme, että huomenna voi lasketella luikuria sydämensä kyllyydestä.
Me ajattelimme huomenna laskea liukurilla mäkeä, koska semmoinenkin toiminta on vielä erittäin mahdollista. Lunta on paljon ja se on kylmien öiden napakoittamaa, joten ei tarvitse kahlata hangessa kainaloita myöten. Täytyy vain väistellä kaikkia niitä moottorikelkkailijoita, jotka keväthankien hurmiossa pärräilevät sekä laillisilla että laittomilla reiteillä piikkilangat ja sähköpaimenet kaulassa viuhuen. Mikä siinä onkaan, että aikuisten miesten on pahaisten kakaroitten tavoin ihan pakko leikkiä James Bondia ja ajeltava tuhatta ja sataa, vaikka ei ole kiire minnekään.
Tänään on päiväkirjaan kirjattu jo kevään ensimmäinen lintubongari. Emme muista moista vuotta, jolloin kaukoputkia olisi aseteltu paraatipaikoille ennen kuin lintuja edes on tarkkailtavana, tai sitten kyseinen bongari oli epätavallisen kiinnostunut naakoista ja variksista. Ehkä hän on sotkenut keskenään sieni- ja lintukirjojen ohjeet eli suostuu tarkkailemaan vain sellaisia lintujam jotka varmasti tunnistaa ja jättää kaikki mahdollisesti myrkylliset tai muuten epäilyttävät varsinaisille ammattilaisille.
Me muuten seisomme hyvin kallisarvoisen työkalupakin päällä. Tämän sisällön todellinen arvo on tuhansia euroja, mutta koska sen entisellä omistajalla oli kamala kiire kotimaahansa Intiaan tai Puolaan (emme millään muista, kumpi se oli), piti hänen huoltoaseman pihassa luopua tästä muutamalla satasella. Lopulta sataset kutistuivat kympeiksi. No, työkalut olivat niin heikkoja, että niillä ei saa mitään pahaa aikaan, jos kohta ei hyvääkään. Tämä salkku on varsin näppärä säilytysrasia kaikenlaiselle roinalle huolimatta siitä, että pinnan alumiini on ohuempaa laatua kuin Toyotan konepelti. Ja se jos mikä on ohutta, koska sitä pitää edes jossain muodossa vain jämäkkä maalikerros jonka alapuolella metallimoleyylit jotenkin yrittävät etsiä toisiaan.
Se intianpuolalainen teki sitten aprillipilan etukäteen?
VastaaPoistaJa minä en muistanut aprillipäivää edes tänään, joten hyvä että muistutitte! Onneksi en ole tänä aamuna vielä ehtinyt törmätä yhteenkään ihmiseen, joten kukaan ei ole onnistunut minua pahaa-aavistamatonta huijamaan.
VastaaPoistaEdellisestä postauksestanne tajusin, etten ole tänä vuonna saanut yhtään Kyöpelivuori-suklaamunaa. Mikä vääryys!
Niinhän se on, että intianpuolalaisilla on aprillipäivä joka päivä! Kuten niillä kazakstanianghanalaisilla, joilla on pakettiauton perällä nahkatakkivarasto (ei myyntiin vaan ihan omaan käyttöön 3 nahkatakkia/päivä) sekä niillä marokonargentiinalaisilla, joilla on jostain syystä aina yksi myymätön käsinsolmittu laatumatto, josta täytyy päästä eroon ennen kotimatkaa.
VastaaPoistaJos menee halpaan, voi mennä oikein kunnolla halpaan. :-)