Kuten olette ehkä huomanneet, on päivitystahtimme sekä hidastunut että muuttunut poukkoilevaksi vähän niin kuin me itsekin. Elämässä on juuri nyt kaikenlaista jännittävää touhuamista ja pikkumaisia ongelmia, joiden vuoksi blogin varsinainen tarkoitus eli nukenvaatteiden ja noin 43 cm mittaisille sopivan tyylin esittely on hieman haparoinut. Kun kamera ei toimi toivotusti, on hankala saada aikaan kuvia, joissa kuvastuu sisäinen kauneutemme ja ehdoton tyylitajumme.
Lisämausteen koko soppaan on tuonut uusin kerhokaverimme, sellainen varsinainen kesäkerholainen, joka on vähäksi aikaa tullut sotkemaan kuvioitamme ja vinouttamaan paperipinojamme. Ankeli Korpinysvä on ehta pohjoisen tyttö, joka tietää kaikesta kaiken ja on tehnyt ainakin sata kertaa paremmin kaiken sen, mistä milloinkin sattuu olemaan puhetta. Jos joku on tehnyt viisi kuperkeikkaa peräkkäin, on Ankeli tehnyt ainakin sataviisi ja vieläpä pimeässä tai ainakin silmät sidottuna. Ja jos joku on ruokkinut lampaita käydessään mummolassa, on Ankelilla ollut joskus koko Kainuun suurin lammaslauma ja hän tietää kaikkein parhaat tavat syöttää määkiviä karvapalloja.
Niin, Ankeli on äärimmäisen rasittava tapaus ja vieläpä sitä laatua, joka tunkee nenänsä vähän joka asiaan. Jos me väritämme taivasta siniseksi ja aurinkoa keltaiseksi, tulee Ankeli paikalle oranssi kynä kädessään ja ryhtyy opettavaisesti neuvomaan, miten aurinko oikeaoppisesti sävytetään, koska hän on erikoistunut värittämiseen oikeastaan jo ennen kuin oli edes syntynyt. Viime viikolla hän nimitti itse itsensä koko kerhon väritysasiantuntijaksi ja vaati saada itselleen kaikki kynät, koska vain hänellä on riittävän esteettinen silmä värityskirjojen jänittävälle maailmalle.
Jouduimme tekemään aika lailla töitä, jotta saimme Ankelin uskomaan, että vahvasta vakaumuksestaan huolimatta hän on tavallinen töllikköinen, jolla on ylikehittynyt itsetunto, mutta ei yhtään rakennusaineita sen tueksi. Todellisuus voi joskus olla aika julma, ja jos ihan rehellisiä olemme, niin emme edes yrittäneet pehmentää sitä. Kun on muutaman viikon kuunnellut, miten Ankeli on ollut jo neljässä erilaisessa kerhossa, joissa jokaisessa häntä on ihailtu ja kiitelty, niin väkisinkin käväisee mielessä, että miksi noin täydellisen täytyy vaihtaa kerhoa muutaman kuukauden välein. Tätä emme ole vielä kysyneet, mutta jos päällepäsmäriys jatkuu, täytynee asia ottaa puheeksi. Ja siihen asti me väritämme taivaan vaikka violetiksi, jos se tuntuu meistä mukavalta.
Kuvassa meillä on sinistä, punaista, raitaa ja tähteä sekä Purjolla Hello Kitty -kuvio aplikoituna paitaan. Lisäksi otimme esille Uhtua-sarjan teekupin, jota ei todennäköisesti ole kovin ahkerasti käytetty. Se on aivan liian iso ja raskas pienelle iltateelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti