2.6. Meidän piti kirjoittaa kengistä

Siis niistä ylikorkeakorkoisista, joita peruskoulunsa päättävät olivat kilvan hankkineet ja jotka jalassa he ehkä hieman köpötellen kävivät noutamassa todistuksena. Mietimme jo otsikkoa ja kuvia ja vahvaa mielipidettämme asiasta, mutta sitten eteemme tuli jotain paljon akuutimpaa ja enemmän myötähäpeää aiheuttavaa. Tulimme nimittäin menneeksi ylioppilasjuhliin, ja saimme toden teolla paljon ajattelemista lapsettomista juhlista.

Mehän periaatteessa vastustamme sellaisia perhejuhlia, joihin kutsutaan vain aikuiset. Kyllä lastenkin tulee saada opetella arjen ja juhlan ero. Valitettavasti vuosi vuodelta tuntuu enemmän siltä, että juhlat ilman isiä, äitejä ja lapsia ovat ainoa oikea vaihtoehto, jos haluaa vieraiden nauttivan läsnäolostaan tai edes jotenkin kykenevän sietämään tilaisuutta.

Ylioppilasjuhlathan ovat tapahtuma, joissa voi joko käväistä pikaisesti tai sitten (erikseen kutsuttuna) viettää aikaansa pitempäänkin juhlien oikein pitkän kaavan mukaan pitopöydän ja sitä seuraavan kahvittelun merkeissä. Tuntikaupalla kestävät juhlat ovat koettelemus lapsille, jonka vuoksi  vanhemmat voisivat ottaa heille mukaan jotain ajanvietettä edes sen verran, että muut vieraat eivät joudu lapsenvahdeiksi ja oheiskasvattajiksi.

Meidän läsnäololla kunnioittamissamme juhlissa oli vain muutamia lapsia, mutta heissä oli sitäkin enemmän kummastelemista. Me emme esimerkiksi erityisemmin pidä siitä, että lapset asettuvat pöydän alle leikkimään koiraa räksyttäen ja purren kahvittelijoita jalkaan. Haluatteko nähdä jäljen? Vanhemmat vain totesivat, että haittaa ei ole, kunhan eivät nuole kenkiä.

Sekin on meistä aika outoa, että juhlimaan kutsutut lapset keräsivät aikansa koiraa leikittyään ja kengät kuolattuaan sohvatyynyt nurkkaan lattialle ja ryhtyivät siellä mätkimään toisiaan huutaen hirmuisesti apua. Vanhemmat hymyilivät lehmänleppeästi kertoen, että noin ne kotonakin tekevät, ei tuo ole vaarallista. Eikä se kai sitä ollutkaan ennen kuin toisen riekkupellen potku osui kukkapöytään, josta romahti muutama annansilmä lattialle mullan levitessä ympäriinsä.

Haasteellinen oli sekin hetki, kun kyseisten lasten vanhemmat lähtivät yhdessä hakemaan kahvitäydennystä. Lapset jätettiin pöydän ääreen pyytäen, että he olisivat kunnolla eivätkä aiheuttaisi häiriötä. Todella järkevä pyyntö ottaen huomioon sen, mitä kaikkea he siihen mennessä olivat tehneet. Kun isän selkä katosi eteisen ovesta, alkoi pöytäliinan tempominen ja hirveä huuto isi-isi-isi. Toinen lapsista päätti, että hänen tilaisuutensa parrasvaloissa oli tullut, jolloin estraadiksi kelpasi ei enempää eikä vähempää kuin aikuisten miehittämä pöytä. Ikävä vieras täti esti moisen siinä vaiheessa, kun oikea jalka oli jo ojentautumassa kahvikupin viereen, mistä tietysti seurasi sumusireeniä muistuttava huuto. Kun kotonakin saa seistä pöydällä, jos laulaa!

Mikä saa nykypäivän vanhemmat kuvittelemaan, että "kylä kasvattaa" tarkoittaa sitä, että heidän ei tarvitse tehdä mitään? Kohtaamiemme vanhempien puolusteluna oli, että jos ei tehdä lapsille mieliksi, niin nämä suuttuvat ja kirkuvat, jolloin tilaisuus menee kunnolla piloille. Päiväkerhon kevätjuhlassa lastenohjaaja oli komentanut lapsia olemaan ihmisiksi, jolloin seurauksena oli ollut mielenilmaus, jonka toistuminen ei olisi terveellistä kenenkään korvakäytäville. Uskalsimme esittää ajatuksen siitä, että huutavan lapsen kanssa voisi mennä vaikka ulos, sinne mahtuisi vähän enemmän ääntä. Epäkunnioittava ehdotus aiheutti puolusteluryöpyn: kyllä lapsivihamielisessä yhteiskunnassa täytyy sen verran lapsia sietää, ettei näitä ulos ajeta pienestä metelistä. Heidätkin on kutsuttu eikä vain aikuisia.

Esitämme isovanhemmille pienen pyynnön: opettakaa niille aikuisille lapsillenne, että joskus ei voi saada kaikkea, vaikka miten huutaisi. Ja että pöydällä seisominen ei kuulu hyviin tapoihin. Ja että hampaiden upottaminen puolustuskyvyttömän kahvittelijan nilkkaan ei ole kaikissa juhlissa sopiva asia. Ehkä tieto sitä kautta joskus ennättää pikkulapsiin asti. Sitä odotellessa valmistaudumme tuleviin juhliin korvatulpin ja paksuvartisin vaelluskengin.