Yleensä on tapana siivota ennen juhannusta eikä sen aikana, mutta meillä ei nyt ole ollut viikkoihin aikaa moiseen touhuun. Tänään katselimme ympärillemme ja tulimme siihen tulokseen, että vaikka on juhlapäivä, niin pienimuotoinen siistimisoperaatio voisi hyvinkin olla paikallaan, koska meillä näytti täsmälleen siltä miltä ei pitäisi eli luvattoman sotkuiselta. Emme kuitenkaan ottaneet mitään ennen-jälkeen -kuvia teidän iloksenne, vaan tyydymme toteamaan, että terveysviranomaiset olisivat todennäköisesti asettaneet kotimme asumiskieltooon, jos olisivat sattumalta poikenneet paikalle.
Tavoillemme uskollisina ryhdyimme toimeen sen enempiä ajattelematta eli kutakuinkin yhtä järkevästi kuin päättömät kanat. Koska siivousintomme on pääsääntöisesti nopeastihiipuvaa laatua, päätimme aloittaa jostain sellaisesta, mitä harvemmin tulee puhdistaneeksi eli tuosta suomalaisten keittiöiden ihmeestä, astiankuivauskaapista. Sen ritilät ja "tippalevy" selvästi huusivat rättiä ja puhdistusainetta.
Purjo aloitti ripeästi. Hän irrotti kaiken, mitä kaapista ulos sai, pesi ja puunasi oikein innokkaasti jokaista likatahraa. Kun tuli aika viimeistellä lopputulos, otti hän pehmoisen pyyhkeen ja päätti, että koska vesi valuu alaspäin, pitää kuivata myös kaapin pohjalla olevan metalliritilän alapuoli. Sen enempiä ajattelematta hän ojensi kätensä ja ryhtyi kuivaamaan huomaamatta, että kieroutunut kaapinsuunnittelija oli päättänyt jättää ritilän täyteen teräviä metallireunoja. Eipä aikaakaan niin Purjon sormenpää halkesi kahtia ja kuivauspyyhe värjäytyi punaiseksi.
Ja sitä verta pulppusi niin, että siitä tehdyillä veriletuilla olisi ruokkinut pienen kyläkoulun oppilaat kahteen kertaan! Purjo tuijotti typertyneenä vuoroin sormeaan ja vuoroin lattialle pisaroivaa punaista nestettä. Siivousalan oppikirjoissa ei missään kohtaa neuvota, mitä tehdä, kun sormi osuu kavalan giljotiinin uhriksi. Onneksi alkukantainen hengissäselviytymisrefleksi sai hänet painamaan haavaa umpeen niin lujaa kuin pystyi, vaikka mielessä välähti kuolion mahdollisuus verenkierron tyrehtyessä verenvuodon sijaan.
Moderni lääketiede on ihmeellinen asia, mutta siitä ei ole apua juhannuksena, koska päivystyksessä sairaanhoitaja ei päästä lääkärin puheille kuin ne, joiden todennäköisyys kuolla kolmessa tunnissa on suurempi kuin sata prosenttia. Siksi emme edes yrittäneet hätyyttää lääkäriambulanssia tai Mediheliä vaan kuivasimme lopulta sormen ja suihkutimme siihen haavalakkaa. Nyt Purjo kulkee yksi sormi vaan ei kynsi lakattuna ja tarkkailee, lähteekö sormesta verenmyrkytyksestä kielivää juovaa kohti sydäntä. Jos lähtee, niin ei hätää, sillä tauti ei ole tappava.
Kuva otettiin onneksi jo ennen siivoussessiota (joka muuten loppui siihen, että Pirjo pesi lattian). Juhannuksena piti olla hellettä, mutta vielä puolenpäivän maissa satoi vettä ja oli aika viileää. Siksi meilläkin on pitkähihaista ja -lahkeista päällä, koska täällä oli hellesääksi yllättävän kylmä. Kuppi on mukana kuvassa tänäänkin ja se on käsinmaalattua Arabiaa. Nimeä emme tiedä, mutta meistä se on käsittämättömän ruma. Siksi epäilemmekin, että se on uskomattoman kallis! Tämän maalaajalle on pitänyt maksaa aika lailla ylimääräistä, että hän on suostunut sutimaan moisen kuvioinnin, joka on todennäköisesti ollut varsin moderni joskus 1950-luvulla. Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti