Maailmassa on aika paljon asioita, joita me syvästi ihmettelemme. Toisaalta maailmassa on myös aika paljon ihmisiä, jotka ihmettelevät meitä, joten tasoissa ollaan.
Tänään me olemme melkoisella antaumuksella kummastelleet tulevan isänpäivän alkutytinöissä jaettuja Vuoden isä -palkintoja.
Äitienpäivänä jaetaan mitaleja ansioituneille äideille, jotka ovat yksin kasvattaneet vähintään tusinan lapsia vedettömässä, sähköttömässä ja todennäköisesti myös ikkunattomassa mökissä keskellä korpimaita sen jälkeen, kun tuoni on korjannut aviopuolison inhimillisesti katsoen aivan liian varhain. Ansioitunut äiti ei ole tästä lannistunut vaan on hoitanut hatarassa navetassa todellisen kantakirjakarjan, käynyt kodin ulkopuolella töissä vähintäänkin keittäjänä ja tietenkin ennen tätä työrupeamaa hoitanut aamulehtien jakamisen ennen auringonnousua lykkien kahta nuorinta vaunuissa ja vetäen kolmea seuraavaa pulkassa perässään. Kaikkien lasten mentyä kouluun on äitikin lähtenyt opintielle ja valmistunut joko opettajaksi tai terveyssisareksi, koska "sitä joutoaikaa tuntui olevan niin paljon".
Äitienpäivämitalin saanut äiti on osallistunut monin eri tavoin yhteiskunnalliseen toimintaan, hän on ollut maatalousnaisten tai marttojen kantava voima, diakoniapiirin uupumaton ahertaja, kirkkokuoron helein sopraano ja kansalaisopiston kudontapiirin idearikkain räsymattoilija. Luonnollisesti hän on kasvattanut kaikki lapsensa kunniallisiksi kansalaisiksi ja kelpo veronmaksajiksi. Lapsilleen ja näiden puolisoille hän on aina ollut korvaamaton tuki ja kuuntelija, jonka kokemuksen syvällä rintaäänellä lausutut elämänviisaudet ovat kannustaneet niinä hetkinä, jolloin omassa elämässä on ollut tilapäisiä ongelmia.
Palkittu äiti on vuosien ajan jo olosuhteidenkin pakosta joutunut olemaan äärettömän säästäväinen, mutta hän on onnistunut kotipuutarhan tuotteilla ja kasvimaan antimilla varsin hyvin ravitsemaan kaikki lapsensa puhumattakaan siitä miten ansioitunut äiti on oppinut taitavasti ompelemaan isonveljen palttoosta pikkuveikalle siistin koulupuvun. Ja vaikka rahaa on ollut niukasti, on koti aina ollut niin siisti, että pölyhiukkaset joutuvat potemaan yksinäisyydestä johtuvaa masennusta. "Lasten ollessa pieniä en aina ennättänyt vuoteeseen asti nukkumaan, mutta levoksi riitti se, että suljin hetkeksi silmäni keitellessäni öisin ryynimakkaroita torilla myytäväksi.", kertoo palkittu äiti äitienpäivähaastattelussa paikallislehden toimittajalle, joka utelee typeriä jaksamisesta ja tuikitärkeästi omasta ajasta.
Ja mistäkö ansioista saa sitten Vuoden isän tittelin? Riittää, että on pitänyt isyysvapaan ja isäkuukauden ja muistanut kertoa siitä julkisuudessa. Että niin vaativaa se on isillä!
Meilläkin on ihan kamalan vaativaa, sillä leikimme hippaa. Purjolla on maailman ihanin velourasu, joka on pehmeä ja lämmin ja kaunis samaan aikaan. Huomatkaa punainen vetoketju,jossa on valkoinen hammastus. Tällaisista pienistä yksityiskohdista meidät laadukkaat tyylibloggaajat tunnistaa. Pirjo otti puseropinosta sinisen paidan, jossa toistuu Purjonkin asusta löytyvä Hello Kitty -kuviointi.
PS. Toki me arvostamme Vuoden isiä ja ymmärrämme, että on aika hankala löytää yhtäkään miestä, joka olisi edes hiukan yhtä ansioitunut kuin äitienpäivämitalin arvoiset naiset. Silti meitä ihan vähän naurattaa: mies lapsen kanssa kotona on mitalin arvoinen, nainen lapsen kanssa kotona on kansakunnan vihollinen nro 1, joka ei ole ymmärtänyt palata työelämään kantamaan korttaan kekoon bruttokansantuotteen kasvattamiseksi ja kauppataseen alijäämän hillitsemiseksi.
Ugh.
VastaaPoista