Luulitte tietenkin, että esittelemme haalarimme niiden autenttisessa ympäristössä. Olitte valitettavan väärässä. Pakkaspäivien kunniaksi asetuimme kuvattaviksi ulos (toivottavasti huomaatte panna merkille, että meillä on sekä varpaat että sormet piilossa).
Seisomme hopeapajun raunioilla eli lahon kannon sisällä. Jos muistatte, niin 14.12.2013 kerroimme pihapiirin myrskytuhoista. Sittemmin vaurioitunut pihtakuusi on kaikkien metsuritaiteensääntöjen mukaan onnistuttu kaatamaan siten, että yksikään puhelin- tai sähkölinja ei katkennut ja lähirakennusten katotkin säilyivät ehjänä. Kyseinen puu romahti hallitusti ja suunnitellusti pihatielle, mistä se sittemmin siirrettiin autuaammille polttokattilamaille.
Pihassamme oli kuitenkin tietämättämme vallinnut symbioosi, jossa Juha Tapion laulun sanoja lyhennellen "Kaksi vanhaa puuta, sateen pieksemää. Jossain alla maan ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan." Samalla hetkellä, kun pihtakuusi kumahti maahan, horjahti ikivanha hopeapaju, korahti ja heittäytyi maahan hänkin. Tämä tosin ei tapahtunut hillitysti ja hallitusti vaan enemmänkin päinvastoin eli samalla meni nettipiuha, katon reunaa, melkein pesuhuoneen ikkuna ja ruusupensas. Mellä ei ole kovin tuoretta kuvaa tästä puusta, mutta oheisesta kesäotoksesta voitte päätellä, että kyseessä oli melkoinen vonkale, jos pajusta nyt niin voi sanoa.
Tarkempi tutkimus paljasti, että hopeapaju oli lahompi kuin meidän päämme. Sitä piti käytännössä pystyssä enää pelkkä pinnan tukeva kaarnakerros, kaikki muu oli ruskeaa höttöä, siis tälläistä, mitä vasten kuvassa nojailemme. On ollut suoranainen ihme, ettei paju aikaisemmin ole päättänyt päiviään. Nähtävästi se oli odotellut, että joku ajaa autonsa heittäytymisetäisyydelle, jolloin turmion määrä olisi maksimoitunut. Olemme siten menettäneet pihasta kaksi puuta, jotka pitää ensi keväänä jotenkin korvata uusilla. Onneksi siihen on vielä aikaa. Autot meillä on vielä tallessa!
Haalarimme ovat siis mallia navetta. Siksi yksityiskohdatkin ovat mahdollisimman niukat, koska karjasuojassa ei vaatteissa saisi olla vaarallisesti tarttuvia lenkkejä, hulmuavia helmoja tai mitään muuta sellaista, minkä vasikat voisivat syödä tai imeskellä likomäräksi. Kuvioita sentään saa olla, joten Pirjolle aplikoitiin Hello Kitty -kuvio ja Purjolle nalle. Näissä voi varsin hyvin ulkoillakin, jos sellainen olo sattuu joskus tulemaan.
Erityisesti kannattaa huomata pipomme. Ne on tehty aidosta rehunvalmistajan mainostuotteesta, emmekä panisi lainkaan pahaksemme, jos tästä blogimainonnasta saisimme palkkioksi pari lavallista jotain pikkumullin herkkua tai vastaavaa.
Söpöt navettapiiat :) harvemmin navetoissa sonneja on, mutta nekään ei edes näe punaista, kuulemma. Niitä hulmuavia helmoja kyllä kannattaa varoa, ettei sonni luule hulmuttajaa toreadoriksi.
VastaaPoista