Osasyynä hyppelemättömyyteen voi olla se, että menit perjantaina poukkaamaan suoraa automme alle ja samalla onnistuit iskemään täysmuoviseen 25 asteen pakkasen tönköksi jäädyttämään puskuriin jäniksenmentävän reiän. Ihan vaan tiedoksesi: olet (tai olit) kalleinta tietämäämme riistalihaa. Lievästi sanoen ottaa päähän. Tosin tämä tapahtuma lähensi meitä kaikkien niiden rekkakuskien kanssa, jotka ovat joutuneet osallistumaan itsemurha-autoilijan viimeisten hetkien seuraamisen (ja tämä siis mitenkään heidän traumaattista kokemustaan vähättelemättä). Jostain tuntemattomasta syystä jänis ryntäsi automme eteen tienpientareen pusikosta ja kääntyi ratkaisevalla hetkellä tuijottamaan kohti meitä. Jarrut vain kirskuivat ja sitten rysähti, mutta selvästi se tuijotti meitä vihaisesti.
Edessä on siis yhteydenotto vakuutusyhtiöön, korjaamoon ja ties minne, koska tuollainen reikä ei voi pitemmän päälle olla autolle kovinkaan terveellinen. Nykyautoissa irrotetaan koko puskuri ja vaihdetaan se toiseen, jolloin kustannusarvio sellainen, että se hirvittää edes ajatella. Samalla odottelemme jäniksen perikunnan mahdollisia korvausvaateita, koska kyseinen hyppelijä vaikutti ainakin kokonsa perusteella klaaninsa päämieheltä. Sellaisten perilliset ovat aina arvaamattomia. Meillä oli onneksi matkassa mukanamme todistaja, joka voi juhlallisesti vakuuttaa, että tilanne oli niin arvaamaton ja yllättävä, ettei siinä keskellä tietä voinut kuin jarruttaa, yrittää väistää ja toivoa, että ei rysähdä. Joskus toiveet eivät toteudu.
Vaatepuoli ei ole kovin kaksisesti kuvattu. Pirjolla on sinikirjavalla fleecellä vuoritettu puuvillahaalari, jossa on eteen aplikoitu joku vuorin sävyjä toistava öttiäinen. Purjolla on punainen fleecehaalari, jossa on Hello Kitty -kuvio. Sukat muistimme laittaa jalkaan ja pipon päähän, mutta tätä muovia naputellessa eivät kintaat tulleet matkaan mukaan.
Ei ollu jänisparkaa kukaan vakuuttanut... mutta se on tosiaan kumma, kun autot tehdään nykyisin muovista. Sehän menee rikki.
VastaaPoista