Olemme joskus aikaisemminkin kertoneet, miten omalta mukavuusalueelta poistumista pidetään jotenkin kehittävänä ja kasvattavana kokemuksena. Me päätimme tänään tehdä jotain omasta tylsästä elämästämme poikkeavaa, ja koska kaikkien aikaansa seuraavien blogistien nykytrendinä on tavaran vähentäminen ja shoppailun halveksiminen, ryntäsimme toisinajattelijoina sunnuntain kunniaksi kaupoille.
Emme hyväksy pyhäpäivien ostoksillakäymistä, koska meistä sunnuntaiaukiolossa on aina jotain liian modernia, mutta nyt olimme ns. pakkotilanteessa. Koska halusimme päättää päivämme (vain tämän päivän, ei kaikkia, joten olkaa huoleti) yhtä kokemusta rikkaampina, suuntasimme kohti Pukkilan Siwaa.
Luitte aivan oikein. Emme ole koskaan aikaisemmin siellä käyneet, mutta koska ns. Siwa- ja Sale-matkailu tuntuu olevan tällä hetkellä kovasti muodikasta, päätimme uskaltautua tuollaiseen pahamaineiseen puotiin, jollaiset tuntuvat olevan lievästi yksinkertaisten rikollisten suosiossa. Mikä kauppa siis voisi paremmin sopia kohteeksemme juuri tänään, kun kaipasimme elämäämme lievästi jännitystä.
Oikeastaan kyseinen ostosparatiisi on suorastaan hellyttävän suloinen, suosittelemme kaikille (paitsi niille vankilatuomiota kinuaville varkaille) käyntiä siellä. Tavaraa on kuin muinaisessa sekatavarakaupassa. Huolimatta siitä, että normiostos vaikutti olevan mäyräkoira ja lenkkimakkara, niin meitä ei silti katsottu mitenkään nenänvartta pitkin, vaikka ostoskorimme poikkesikin vahvasti paikallisten suosimasta. Tai mistä me tiedämme, olivatko muut paikkakuntalaisia, koska kaupassa vallitsi harras hiljainen tunnelma ilman mitään juoruilurupatusta. Voihan olla, että kaikki muutkin ostajat olivat ohikulkumatkalla ja poikkesivat puotiin tarkoituksenaan ottaa anoppilaan mukaan hieman omia eväitä.
Yritimme soluttautua kanta-asiakkaiden joukkoon ja teimme saman, minkä kymmenet rikollisroistot vuosittain tekevät eli laitoimme ostokset koriin, vedimme hupun päämme peitoksi, pälyilimme ympärillemme ja suuntasimme sanaakaan sanomatta kohti kassaa. Maksoimme ostokset kortilla, jotta mahdollisille jälkeemme tuleville ryöstäjille jäisi oikein pieni saalis ja palasimme kotiin tyytyväisinä kokemaamme. Matkalla näimme viisi ulkoilijaa, joista kahdella oli pipo (jos tämä nyt ketään kiinnostaa, mutta haluamme osoittaa, että olimme aistit valppaina valmiina tunnistamaan potentiaalisen siwanryöstäjän).
Julkisia liikennevälineitä ei ollut käytössämme ja yksityisautoilun kunniaksi laitoimme päällemme paidat, joissa on autoja muillekin jakaa. Taas kerran havainnollistamme, miten paljon resorin värin vaihtaminen muuttaa paidan ilmettä. Fiksumpi lukija huomaa, että myös housut ovat samaa väriä kuin paidan resorit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti