2.1. Ei ehkä maailman fiksuin liikelahja

 

Kuvassa olemme me ja lievästi kyseenalainen tai vaihtoehtoisesti hurjan huumorintajuisille tarkoitettu joululahja ideatasolla mallia Ikea. Tämä epämääräisehkö laudanpalakasa on itsekoottava linnunpönttö, jonka mukana ei tullut ohjeita, ruuveja (vai nauloillako nämä pitää yhdistellä) eikä mitään selvitystä siitä, mihin mikäkin pala pitää asetella. Yhdessä laudanpätkässä on ystävällisesti somasti porattu oviaukko kotia etsivälle visertäjälle, mutta meille niin tarpeelliset valmiit ja mielellään suunnilleen oikeisiin paikkoihin poratut ruuvinpaikat puuttuivat täysin. Mistä ihmeestä me tiedämme, pitääkö pöntön katto kiinnittää kulmista vai sivuista?

 

Koska emme halua olla ilkeitä, emme kerro, mikä taho meitä muisti tällaisella todellisella jymy-yllätyksellä. Joulupukille hyvissä ajoin lähteneessä kahdeksantoistasivuisessa lahjatoivekirjeessämme ei mainittu sanallakaan pönttöjä, linnunpesiä tai edes pesäkoloja, joten voisimme melkein väittää, että tämä rennon huolettomasti valkoiseen muovikassiin pakattu lahja tuli väärään perheeseen. Toisaalta pitää ajatella, että edes ajatus oli hyvä, vaikka lahjan toteutus ei sitten osunut täydellisesti nappiin. Valmiiksi koottu pönttö olisi ilahduttanut enemmän, sillä uskomattomasti mutta todesti meillä ei ole täydellistä pientä puutyöpajaa, jossa voisimme näppärästi itseksemme viimeistellä tämän valmistalon.

 

Joulu meni hyvin, kiitos kysymästä, ja uusivuosi siihen perään sujui antoisan rattoisasti. Naapurit olivat ystävällisesti ostaneet runsain mitoin erilaisia kalliita ilotulitteita, joten saimme ihailla loistavansädehtiviä rakettielämyksiä ja samalla oikeastaan säästimme rahaa, koska emme posauttaneet omia pennosiamme taivaalle. Totuuden nimissä on tunnustettava, että paloi se sytytyslanka meilläkin. Muutama raketti oli hankittu, mutta ei mitään "ruutia maksimimäärä ja ääntä yli suositusten" -patoja tai koko taivaan valaisevia superraketteja. Mainoslehtiset tutkimme silti tarkasti ja teimme mielikuvitushankintoja pohtien, miltä näyttää "ensin hopeisina tähtinä sädehtivä ja sen jälkeen sinisinä hippusina leijaileva kukkamainen" rakettikuvio. Ihana se oli, etenkin kilometrin etäisyydeltä katsottuna.

 

Uusi vuosi ei uusinut asujamme. Aina vain samaa tylsäntasaista trikoota. Purjon paita on täynnä pikkuruisia nallekarhuja. Tätä kuosia myytiin 1990-luvulla eli viime vuosisadalla, joten älkää innoissanne rynnätkö kauppaan kankaanhankintaan. Pirjon peplumtunika on mariraitaista trikoota ja siihen on aplikoitu PUL-kankaasta (siitä kestovaippojen pintamateriaalista) yksi norsu. Huomatkaa helman söpö ympyrätikkaus. Tällä kertaa se onnistui. Yleensä erehdymme jossain vaiheessa venyttämään kangasta niin, että syntyy ommelmöykkyjä. Ne eivät ole kivoja.