keskiviikko 18. helmikuuta 2015

18.2. Riemahdusta Forssassa

 photo c3b51e1e-1e30-4f82-8f4f-bf3adfcbdefd_zpsiznv6lhx.jpg

Luitte otsikon aivan oikein: me olemme tänään käyneet Forssassa. Mikä mainio kaupunki! Se ei yhtään yritä olla mitään muuta kuin on. Ei mitään mukahauskaa talvitapahtumaa, johon osallistuminen saisi satunnaisen matkailijan tuntemaan sekä myötähäpeää että sisäsyntyistä noloutta. Ei pääkatua täynnä erimallisia lyhtypylväitä täynnä hassunhauskoja viirejä ja aikaa sitten uhohtuneita ilmoituksia siitä, että vuoden 2014 kesätapahtumassa on mukana ties ketä paikallisia tuntemattomuuksia. Ihan vain tavallinen päivä ja tavallisia forssalaisia ja ehdottomasti viikon paras ruokatuntilounas paikallisessa Scandic Hotellissa.

Lisäksi meitä hemmoteltiin melkoisella auringonpaisteella. Samasta kauniista päivästä nauttivat myös paikallisen päiväkodin lapset, jotka pääsivät riekkumaan torille kerättyihin lumikasoihin. Mikä mainio idea: koska lunta on joka tapauksessa johonkin pinottava, niin miksi ei niitä keskeiselle paikalle jätettyjä kasoja käytettäisi lumihuvikumpuina? Siellä taskukoiset huomioliivein somistetut nuorenpuoleiset vorssalaiset kiipesivät uudestaan  ja uudestaan lumivuorelle ja laskivat liukurilla turvallisesti alas. Tori oli muuten autio ja tyhjä, joten lapsista ei ollut haittaa kenellekään eikä toisaalta kenestäkään lapsille.

Me katselimme ilonpitoa hieman haikeina turvallisesti sisätiloista, sillä meillä oli kerhopalaveri, jossa piti istua tärkeänä ja vakavahenkisenä kommentoimassa rakentavasti muiden ihan vähän hassuja mielipiteitä. Onneksi olemme luontaisesti oikeassa, joten meitä ei lainkaan haittaa se, että saamme tämän tästä korjata muiden hupsuja väärinkäsityksiä ja tahallisia epäymmärryksiä. Lisäksi meille tarjottiin suklaakeksejä, jotka aina ilahduttavat ja taittavat terävimmän kärjen sanomisiltamme. Siksi maltoimme katsella ikkunasta, miten muilla oli selkeästi mukavampaa kuin meillä.

Asuvalintamme soveltuu erinomaisesti vorssalaiseen mäenlaskuun. Olemme värikkäitä ja varpaat ovat tiiviisti piilossa. Voi olla, että ensi kerralla sanomme kokouksille heipat ja lähdemme tervehenkiseen mäenlaskuun muistioiden syynäämisen sijaan.




 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti