4.2. Kevättä ilmassa

Huijasimme!

Kevättä ei ole vielä missään muualla kuin näissä meidän mekoissamme, jotka ovat jotain muinaissuomalaista retrokangasta. Näistä jos tekisi verhot, näkisi painajaisia joka yö. Päivälläkin tekee pikkuruisen pahaa.

Me kirjoitimme koko tammikuun niin ahkerasti, että pelkäämme joidenkin sanojen jo loppuneen. Esimerkiksi ja-sanoja käytimme ainakin melkein sata, joten voi olla, että niitä ei enää tähän blogiin helmikuussa riitä. Se olisi harmillista. Sen sijaan kuitenkin-sanoja ei tule ollenkaan ikävä. Niitä me viljelimme niin, että itseäkin hämästytti.

Kirjoittamisen lisäksi me emme tehneet mitään. Hämmästyimme valtavasti, kun huomasimme, että pihalla on lunta niin paljon, että sinne suorastaan upposi. Ymmärsimme, että sisätiloissa on mukavampaa kuin nenänpää juuri ja juuri hangen yläpuolella. Eikä meillä edes ole kunnon ulkotamineita, sillä ompelukone on ryhtynyt itsepäiseksi ja kieltäytyy tekemästä kaunista ommelta. Epäilemme, että sillä on uhmaikä ja että se ihan kiusallaan haluaa lyhentää tikin minimimittaiseksi tai tehdä solmuja kankaan nurjalle puolelle. Ehkä viemme sen kasvatuslaitokseen eli ompelukonekorjaamoon vähän miettimään, miten tässä maailmassa oikein ollaan. Kun on ompelukoneeksi syntynyt, niin on syytä niitä ompeleita pukata maailmaan eikä yhtään ällitellä.

Ja koska me olemme syntyneet nukeiksi, niin me saamme keskittyä yleiseen hauskanpitoon.