7.2. Myrskyä odotellessa

Jossain Norjassa uhoaa itsekseen hirmuinen myrsky, jonka on väitetty saapuvan ensi yönä Suomeen tai sitten ei. Sääennustukset ovat vähän mitä sattuu riippuen siitä, kuka meteorologi kulloinkin on tietokone-ennusteita tulkinnut. Me päätimme uhmata kaikkia pyryjä, tuulia ja ilmassa lenteleviä pahasisuisia mummoja ja laitoimme kuvaan tällaiset näppärät keltaiset uimapuvut. Harmi, että Purjon uikkarin koira ei ihan kokonaan kuvassa näy, vaikka se onkin sijoitettu tuohon mahan päälle periaatteella "korosta sitä, mitä et voi peittää".

Me olemme saaneet tätä talvena tuta valtion säästötoimet oikein konkreettisesti. Lähitiestö - siis juuri se, jonka hoitoon verovaroistamme osa menee - muistuttaa melko lailla syksyistä jäätynyttä kynnöspeltoa. Meillä ei ole mitään tarvetta lähteä minnekään lumilautailemaan tai kokeilemaan mutkamäkiä, koska paikallisia maanteitä ei ihmeemmin erota laskettelurinteistä paitsi siinä, että näissä ei välttämättä ole vaarallisia kaltevuuskulmia eikä erikseen mustalla merkittyjä kiellettyjä reittejä. Sen sijaan erilaisia uria, kuoppia, pieniä hyppyreitä, kohtalaisia lumilohkareita ja syviä uria löytyy ihan riittämiin. Tähän kun lisää veijarimaisen lumenauraajan villit koukkaukset melkein ojan puolelle ei olekaan ihme, että lähimmän kymmenen kilometrin osuudella on jo ainakin kuusi autoilijaa kokeillut, miten pehmoinen lumipenkka tekee yllättäviä tuhojaan. Ojanpohja löytyy hangen altakin, vaikka sitä ei ehkä uskoisi.

Moottorikelkkailijoita on näkynyt miellyttävän vähän. Osasyynä tähän on jäätymätön joki, joka ei toimi laillisena ajelureittinä. Läheisen sillan alla on musta, hyytävä avanto valmiina nappaamaan varomattoman kelkkailijan ja seuraava kunnolla sula kohta on vasta parin kilometrin päässä. Emme siis suosittele uhkarohkeaa ajelua joen jäällä, siinä käy uskomattoman huonosti. Pelloiltakin kehotamme pysymään poissa, koska sähköpaimenen piuha kaulassa roikkuen ei välttämättä ole mukava ajella ympäriinsä. Ainakin näyttää äärettömän typerältä, mikä tosin saattaa vain heijastaa sisäistä tyhmyyttä myös ulospäin. Kelkkailija pysyköön laillisella reitillä.

Vaikka meillä on nämä uimapuvut, niin avantoon emme ole aikeissa lähteä. Emme kaipaa sellaista elimistön pelästyttämistä, jonka jääkylmä vesi aiheuttaa. Meille riittää järkytykseksi se, että erilaiset tiaiset ovat aloittaneet keväiset laulelonsa. Hyvänen aika - pitääkö niiden visertää jo helmikuussa niin, että joutuu roskakakatokselle hipsiessään pitelemään korviaan!