Otsikon kysymys on kovasti päivänpolttava, koska jotkut pikkuläskit olivat nauraneet enemmänläskille vesijuoksijalle, josta kolmas osapuoli eli ei-ollenkaan-läski veti uimaräpylän nenäänsä ja tiedotti asiasta Facebookissa. Sen jälkeen viriteltiin tuohtunut keskustelu siitä, kuka saa nauraa ja kenelle ja missä. Lopputulema oli, että nauraminen on erityisen sopimatonta, jos naurajilla tai naurettavalla on uimapuku päällä. Niin että meitä ei nyt saa osoitella soo-soo-sormella ja kikattaa, että voi kamala sentään.
Meistä tuntui ihan hassulta nostaa koko asiaa esille, koska oman (aika suppean) selvityksemme perusteella uimahallissa käy koululaisuintivuorojen ulkopuolella melkoinen määrä lihavia ihmisiä. Siksi joku pulskanpuoleinen vesijuoksija ei ole mikään poikkeus vaan sääntö, mikä on toisaalta vallan loogista. Kaikki hoikat nälkäkurjet kun ovat kansoittaneet kuntosalit, jolloin niveliä vähemmän rasittava vesijuoksu ja perhosuinti ovat jääneet niille, jotka eivät halua ähkiä ryhmäliikuntatunneilla kyykkyhyppelyjä tehden. Tästä taas seuraa se, että paksukaiset ovat julkisesti nähtävissä kipittäessään pesuhuoneesta altaaseen uimapuvuissaan, mikä saattaa olla epäesteettinen kokemus katsojille. Toisaalta pakkoburkhaa vaatineille pitänee huomauttaa, että kastunut kaapu on sen verran painava, että se päällä ei välttämättä selviä hengissä altaan päästä päähän. Joten kun liian paljon höllyvää lihaa on näkyvissä, voi itsensä ja mielenrauhansa pelastaa helpoimmin sulkemalla silmänsä eikä niin, että vaatii rubensmaisen kauneusihanteen mukaisia piiloutumaan muiden katseilta.
Uimapuku on muutenkin näppärä vaate näinä päivinä, jolloin taivaalta sataa varsin epähelmikuumaisesti räntää ja vettä. Toivoisimme, että lunta saataisiin lisää ainakin 10 cm, koska silloin emme näkisi kaikkea sitä roinaa, jonka epähuomiossa unohdimme ja osittain täysin harkitun laiskasti jätimme lojumaan puutarhaan viime syksynä. Leuto puhuri on sulattanut hanget korkeat nietokset ja piha muistuttaa lampea. Ehkä me joudumme ensi viikolla suorittamaan pienen vesijuoksulenkin noutaessamme aamupostin. Täytyy toivoa, että lehdenjakaja ei purskahda ivalliseen nauruun meidät nähdessään, vaikka emme mitään barbeja olekaan.
Läski saa nauraa ittelleen ja sanoa itteensä läskiksi, mutta jos joku muu sen tekee, se on loukkaus. Juoppokin saattaa sanoa itteensä juopoksi, mutta suuttuu, jos joku muu silleen väittää.
VastaaPoista