lauantai 11. huhtikuuta 2015

11.4. 97

 photo 2f21cc05-adec-42d1-a48a-089bda71c0a8_zpskte7qc9w.jpg

Kerrankin yksiselitteinen otsikko, joka ei jätä mitään arvailujen varaan. Tuo 97 kertoo kerhomatkamme varrelle aseteltujen vaalimainosten määrän. Tai oikeastaan määrän ennen viime viikon pientä myrskyä. Niitä on hurjan paljon ja toivomme kovasti, että heti vaalien jälkeen ne maltetaan käydä keräämässä pois. Pari kuukautta säiden armoilla roikkunut vaalimainos on surkeaa katsottavaa ja on omiaan masentamaan satunnaisen ohiajajan.

Laskimme vaalimainokset miettimättä yhtään, onko saman ehdokkaan naama näkyvissä kerran vai kymmenesti. Meitä ei kiinnostanut sekään, oliko mainos tien pientareella, keskellä peltoa, kiinni liikennemerkissä, selkeästi maksettu ja lyhtypylvääseen kiinnitetty, pikkuinen painotuote vai hirmuinen lakana. Kaikki kulkusuunnassa tien oikealla puolella olevat mainokset laskettiin ihan tasapuolisesti. Sitäkään emme tiedä, kuka mainokset oli maksanut, koska emme pysähtyneet tiirailemaan mahdollista tietoa rahoittajista. Saattaa tosin olla niin, että vain itse mainoksensa maksavat ilmoittavat, että omasta pussista tämä on kustannettu.

Kaikkien ehdokkaiden suruksi joudumme ilmoittamaan, että yksikään numero tai naama ei jäänyt mieleen. Ainoa edes hetkeksi huomiomme saanut mainos oli muodoltaan poikkeava eli suorakulmion sijaan pyöreä. Yhtä huonosti olemme malttaneet paneutua television ja radion mainoksiin, joissa ehdokkaat yrittävät vakuuttaa olevansa pienen ihmisen puolella, vastustavansa veronkorotuksia ja lisäävänsä samalla kaikkea hyvää kieltäytyen kuitenkin valtionvelan kasvattamisesta. Mahdoton yhtälö, mutta emme viitsi kertoa sitä ehdokkaille, koska he saattaisivat pahoittaa mielensä. Annamme heidän pitää ns. lapsenuskonsa, kyllä se totuus vielä päin naamaa lävähtää.

Alkuviikon myrsky heitteli mainoksia ympäri pientareita ja meitä vähän pelotti, että osumme lentelevän julisteen tielle. Olisi ollut jopa meille noloa huomata, että hartioillamme roikkuu iso paperi, joka julistaa meidän vaativan tekoja puheiden sijaan. Me kun olemme sitä mieltä, että mitä vähemmän itse teemme, sitä enemmän jää muille tekemistä. Olemme aina antaumuksella jakamassa töitä, sillä siten meille niitä jää mahdollisimman vähän. 

Tänään on ollut lämmintä ja mukavaa, mutta me päätimme esitellä keväiset haalarimme. Yhteistä näissä ovat pallot. Kannattaa lisäksi huomata Purjon haalarin hieno vetoketju ja Pirjon haalarin vuorikankaan tismalleen koko asuun sopiva väritys.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti