Ohi on pupujuhla. Perinteisen hirmuisen suklaamunamäärän sijaan päädyimme tänä vuonna kuvallisesti esittelemään suklaista linnunpesää, jossa on kolme maapähkinävoin, kookoshiutaleiden ja kaakaon makuista pientä söpöä syötävää. Haudottavaksi tästä ei ole, mikä tiedoksi niille pienille tiaisille, jotka kateellisina kesken pesänrakennuspuuhien liiskasivat nokkansa keittiön ikkunaan.
Olemme viettäneet pääsiäistä ihmetellen kaikenkokoisten lintujen muuttopuuhia (miksi ne lentävät tämän tästä pohjoisesta kohti etelää ja miksi niiden täytyy rääkyä sydäntäsärkevästi?), tuhomalla ruusupensasta (se tuhosi meiltä kolmet puutarhahansikkaat, yhden housunlahkeen ja sormet, mutta me voitimme sen ainakin toistaiseksi), keräämällä pihasta talvimyrskyn irrottamia oksia (ei mitään risuja vaan reippaasti ihmisen ranteenpaksuisia pudokkaita) ja lopuksi tietenkin polttamalla nuotion. Siksihän pihassa on maatumattomia lehtiä, sinne tänne sinkoutuneita puunpalasia ja kaikenlaista muutakin palavaa, jotta me voimme virittää tulet. Haravointiinkin tulee ihan uudenlaista tuntua, kun tietää, että jokainen kottikärryllinen menee hyvään tarkoitukseen eli tuottamaan meille pyromaani-iloa.
Vaatteemme ovat suunnilleen ainot keltaiset asut, mitä kaapistamme tällä hetkellä löytyy. Nämä ovat joustofrooteeta ja ommeltu kankaista, joilla on nimet. Valitettavasti emme muista, että mitkä, mutta ei ainakaan Reiska eikä Tyyne. Meille on nimen sijaan paljon tärkeämpää, että näissä on hyvä olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti