14.4. Se hetki, kun löytää itsensä toisen blogista

Nyt emme tarkoita semmoista hauskaa juttua, jossa suoraa kerrotaan, että voi niitä veijareita Pirjoa ja Purjoa, mitä ne taas ovat menneet lystikseen kirjoittamaan ja miten nätit vaatteetkin niillä on! Ei, tällä kertaa mietimme sitä, miltä tuntuu löytää itsensä sähköisen bittiavaruuden syövereistä vieraasta blogista, jossa joku kirjoitti meistä tympeännahkeasti kierrellen ja kaarrellen, mutta kuitenkin niin, että kohde eli me ihan itse oli selkeästi tunnistettavissa.

Tietysti me tiedämme, että etenkin tyyliblogimaailmassa on jatkuvasti meneillään jonkinlaista kisailua siitä, kuka on somin ja tyylikkäin ja kuka saa eniten ilmaista mainoskamaa, josta ihastuneena kertoa lukijoille. Senkin me tiedämme, että omassa blogissaan voi puolihuolimattomasti tölväistä ikään kuin anonyymisti jotain sellaista henkilöä, josta ei erityisemmin pidä ja jonka tietää blogia lukevan. Silti tulee jotenkin höntti olo huomatessaan, että täysin satunnaisen puolitutun blogissa on terävääkin terävämpi piikki meitä kohtaan.

Emme nyt ihan tiedä, että ollako äärimmäisen imarreltuja vai loukkaantua syvästi. Sen sijaan olemme vallan vakuuttuneita, että vaikka ensimmäinen ajatuksemme oli kirjoittaa tuohon blogikirjoitukseen tulikivenkatkuinen kommentti, niin sitä ei pidä mennä tekemään. Mistä toinen ei tiedä, siitä hän ei kärsi, ja mehän emme oletusarvoisesti tiedä, että meitä on moitittu pystyynkuolleiksi, kaikkitietäviksi ja äärettömän mielikuvituksettomiksi ynnä epäinnovatiivisiksi. Emme siis ole saaneet minkäänlaista henkistä kolausta niin kauan, kun emme ole tehneet tiettäväksi, että olemme panettelutekstin lukeneet.

Vähän se silti kirpaisi. Ei pystyynkuoleminen nyt niin kamala asia ole, mutta että meiltä puuttuu mielikuvitusta! Toljottelemme toisiamme ja mietimme, että jos kahden nuken pitämä omalaatuis-eriskummallinen tyyliblogi ei ole mielikuvituksen tuotetta niin mikä sitten mahtaa olla? Pienimuotoinen palaverimuistio vailla päätä ja häntää? Kalevalaisella runomitalla tehty kuntosaliohjelma? Sieluntuskaa hönkivät novellit?

Me emme alennu (ainakaan tänään) olemaan kovin ilkeitä. Sen sijaan esittelemme kohtalaisen surkeassa valokuvassa oranssinsävyisiä asujamme. Purjon retromekossa on yhdistelty minimaalisen pieni palanen ruskea-oranssia joustofroteeta ja riemullisen oranssia trikoota. Pirjon liivihame on esitelty noin kolme vuotta sitten ensimmäisen kerran. Silloin se oli pitkä ja siinä oli helmassa röyhelö. Nyt se on muodikkaasti kierrätysaatteen mukaisesti lyhennetty ja sen seurana on pallollinen trikoopusero.