17.6. Tanssi juhannukselle

Koska kesällä on olemassa sadetanssia, lavatanssia ja kaikenlaista muutakin sulavaa liikehdintää, päätimme laittaa nilkkamme vinoon ja varpaamme ojoon ja osallistua lämpöistä juhannusta anelevaan liikuntatuokioon. Voi olla, että tämä ei tehoa, mutta eipä voi sanoa, että ei olisi yritetty. Asuina meillä on hempeät bodyt ja niihin yhdistettynä satiinivyötäröiset tutut, jotka keinahtelevat askeltemme tahdissa kohtalaisen epärytmikkäästi. Mikä tosin saattaa johtua siitä, että Purjo hyräilee pieniä elefantteja ja Pirjo Meksikon pikajunaa, mikä yhdistelmä ei ehkä ole kaikkein tasatahtisin.

Meidän kannaltamme sillä ei ole mitään merkitystä, sataako vai paistaako, mutta hurjan monen mielestä juhannuksen räntäsade on melkein sama kuin lahjaton joulu. Me vietämme kesäjuhlamme lämpöisissä sisätiloissa ja viluisan sää sattuessa korkeintaan kurkimme ikkunanraosta lumikinoksia. Toivomme, että niitä ei ilmaannu, koska kesäkukkaloisto on puhkeamaisillaan melkeinpä viekoittelevaan kukoistukseensa ja on sääli, jos akileijat ja ukonkannukset hautautuvat lumeen tai uiskentelevat rankkasateen riivaamina läheiseen jokeen.

Uimisesta meille tuli mieleemme vihreä hämähäkki, jolla ei ole varsinaisesti mitään tekemistä tanssimme kanssa. Tällainen löytyi yhtenä iltana makuukamarimme ovesta (kuvaa emme kauhultamme ennättäneet ottamaan, oheinen otos on varastettu osoitteesta http://mitatekis.vuodatus.net/lue/2007/07/hamahakkihyokkays)

 

Yleensä hämähäkeillä on edes pieni kunnioitus muita kohtaan, mutta meillä oleskellut oletti saavansa helpon saaliin uneliaista nukeista. Se tuli suoraa kohti ja oli nähtävästi päättänyt haukata meidät iltapalakseen samantien. Hädissämme teimme sen, mihin vain eläinrääkkääjä pystyy eli huijasimme pitkäsäären tyhjään muovirasiaan, paperi päälle karkaamisen estämiseksi ja kiihdytys kohti lähintä tuhoamisyksikköä eli wc-pyttyä. Sinne me sen upotimme ja vettä päälle. Jonka jälkeen huomasimme, että tapaushan oli varsin uimataitoinen ja se kauhoi kuohujen keskellä rintauintia kuin Jani Sievinen parhaina aikoinaan. Lorautimme pyttyyn tappavan annoksen jotain, puhdistusainetta (kemiallista sodankäyntiä on vaikea vastustaa, kun vastassa on vihreä 8-jalkainen) ja tuhosimme vastustajamme lopullisesti kattilallisella kiehuvaa vettä. Ehkä hieman yliampuvaa, mutta tehokasta.

Nyt me mietimme, onko jossain viemärimutkassa kasvamassa oikea pienien vihreiden hämähäkkien armeija valmiina nousemaan yön pimeinä hetkinä ruiskimaan päällemme Harpic wc-puhdistusainetta. Etenkin kun Wikipedian mukaan nämä ovat jahtihämähäkkejä, joiden saalistus perustuu väijymiseen. Voi olla, että ensi yöksi laitamme wc-pytyn kannen päälle painoksi muutaman tiiliskiven. Ei meillä varsinaisesti pelätä, kunhan varaudutaan.