Meillä on auto ja autossa jonkun kummallisen määräyksen mukaisesti rengaspaineita tarkkailevat anturit. Niiden tehtävänä on antaa kojelautaan impulsseja, jotka synnyttävät vinkuvaa kilinää siinä vaiheessa, kun jossain auton neljästä renkaasta on vähemmän sisäilmaa kuin muissa. Lisäksi kojetaulun pikkuruisessa näyttöruudussa vilkkuu teksti, jonka mukaan rengaspaineet on välittömästi tarkistettava tai muuten käy köpelösti.
Me olemme luonnostamme rengasalipainekammoisia, joten kuvittelimme, että moinen keksintö antaisi meille luontevasti rauhan ennen ajamista jättää tekemättä renkaiden silmävaraisen paineenvarmistuksen. Ehei ja päinvastoin: nyt me sekä tuijotamme renkaita että mietimme, onko anturissa vika, kun se ei näytä tunnistavan sitä, että milloin mikäkin renkaista näyttää hengenahdistuneelta.
Sunnuntaina se sitten tapahtui eli hälytin kilkatti ja vinkui ja vilkutti hätätekstiä: renkaissasi on ongelma, älä herranjestas lähde ajamaan! Mehän uskoime ja jätimme ajopelin niille sijoilleen kotikuistin viereen, hälytimme apuun kaikki mahdolliset ilmavoimat ja saimme kuulla että joo-o, pientä paineenvaihtelua löytyy, mutta tilanne hallinnassa, joten voimme rauhoittua tai ainakin lopettaa hyppimästä hysteerisinä ympäriinsä.
Maanantaina tuijotimme sitä ilmavaivaista rengasta entistä intensiivisemmin, mutta koska tietokoneohjelmoitu paineenvarmistusjärjestelmä ei reagoinut poikkeustilanteeseen, lähdimme huolettomina ajoon. Tai siis olimme ulkoisesti sen näköisiä kuin mikään ei meitä painaisi, vaikka vaistomaisesti olimme koko ajan varautuneita siihen, että matka katkeaa hirveän pihinän seurauksena.
Ruokatunnilla emme voineet enää pidätellä itseämme vaan soitimme rengasliikkeeseen ja esitimme epäilymme siitä, että automme on joko kirottu tai kuvittelemme omiamme, mutta yksi renkaista näyttä elävän omaa elämäänsä. Rengasliikkeessä oltiin nähtävästi aika tottuneita tällaisiin "silmissäni saattaa olla vikaa, mutta näyttää ehkä siltä, että jotain on vialla" -soittoihin, joten he kutsuivat meidät kahville. Hyvin ystävällinen asiakaspalvelija ajoi automme korjaamotiloihin ja palasi sitten lohduttamaan meitä: automme ei ole muodonmuutoksen kokenut Regan (Manaaja-elokuvan pääosassa ollut tyttö) eikä sitä todennäköisesti ole katsottu kovin pahalla silmällä. Renkaan omintakeisen elämän aiheuttajana oli pieni mutta ilkeämielinen ruuvi, joka oli asettunut sisäpinnalle siten, että sen saattoi havaita vain renkaan ollessa tietyssä asennossa. Rengas tyhjeni hitaasti, mutta salakavalan varmasti.
Noin 20 minuuttia myöhemmin ongelmanaiheuttaja oli poistettu ja nävertäjän aiheuttama reikä paikattu. Myös auton anturijärjestelmä oli nollattu, joten saatoimme iloisin mielin jatkaa matkaa kohti uusia seikkailuja ja mahdollisesti myös ruuveja, nauloja, teräviä kulmia ja lasinsirpaleita.
Laitoimme vaatekaapistamme kuvaan pelottavinta mitä meillä on eli eläinkuvioiset haalarit. Näiden luulisi pitävän loitolla niin pienjyrsijät kuin typerät ja pahantahtoiset ruuvitkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti