24.7. Maanlaajuinen huonon palvelun päivä?

Yritimme eilen tehdä kaksi asiaa, mutta yrityksemme kilpistyivät siihen, että asiakaspalvelussa oli ruuhkaa. Pieni ääni sisällämme sanoo, että ei palveluissakaan kaikkeen voi revetä, mutta paljon isompi ääni karjuu, että kyllä sitä pitäisi edes yrittää. Suomi nousuun vaikka palvelutapahtuma kerrallaan.

Halusimme ostaa kaksi metriä punaista resoria, sillä meillä on meneillään punaisten ompelusten kausi. Jouluasut ommellaan nyt ja resori on loppu. Menimme siis tavallisesti varsin palvelevaan liikkeeseen, jossa nappasimme syliimme kaksi resorirullaa, napakan palan froteeta, ehkä aika lailla tarpeettoman raitatrikoon ja kaksikymmentä metriä haaleanvihreää vinokaitaletta. Tässä vaiheessa on hyvä tunnustaa, että sitä resoria lukuunottamatta kaikki muu oli heräteostosta. Sitten asettauduimme jonoon odottamaan vuoroamme, jotta saamme molemmista erisävyisistä resoreista pienen pätkän. 

Odotimme ja odotimme, kaupanteko ympärillämme oli tyyliä "katsellaan tässä, mutta näytäpä tuota kangasta ja levitetään tämä verho tuohon rinnalle ja ei me oikeastaan edes olla ostamassa, mutta kun aika kampaajalle on vasta tunnin kuluttua". Välillä juoruiltiin niitä näitä Irmasta, joka oli telonut kätensä kompastuttuaan imurinletkuun ja Vuokosta, joka oli laihtunut ihan kamalasti sairastuttuaan sappikivitautiin. Toisella puolellamme palveltiin niitä asiakkaita, jotka olivat joskus ostaneet kukallista kangasta ja halusivat siitä nyt myös tyynynpäälliset, mutta eivät muistaneet niistä kukista muuta kuin värin eli punainen ja myyntivuoden eli 2003. Myyjän vakuuttelut varastojen vaihtuvuudesta eivät ostajaa haitanneet, joten jokainen kukkakangaspakka nostettiin esille ja ihmeteltiin yhdessä.

Me odotimme siinä ostokset sylissä lähes viisitoista minuuttia ja mietimme, miten pitkään autollamme oli parkkiaikaa. Nopean päässälaskun ansiosta päättelimme, että on halvempaa jättää kankaat kauppaan ja siirtyä takaisin autolle kuin maksaa sekä kankaat että sakot. Kannoimme tavarat takaisin paikoilleen ja kipitimme ajopeliimme. 

Kaupat jäivät sillä kertaa syntymättä, mutta melkein seuraavassa korttelissa oli isompi kangaskauppa, jossa tosin ruokatuntiaikaan on sen verran vilskettä ettei kannata pikaostoksille ängetä. Koska lounasaika oli ohi, päätimme kokeilla onneamme siellä. Punaisen resorin kanssa asettauduimme palvelupisteen pöydän ääreen ja odotimme ostohaluisen näköisinä. Kaikilla myyjillä oli joko palvelutapahtuma kesken tai jotain todella jännittävää paperityötä, koska kymmenen minuutin aikana kukaan ei edes huikannut, että hetki vielä, tulen kohta apuun. Harkitsimme leikkaavamme itse metrin pätkän, mutta ajattelimme sitten, että pitäkää kankaanne, osaamme me ne netistäkin tilata, jos ei raha kelpaa. Ja taas kiikutimme resorin sinne, mistä sen olimme ottaneet ja poistuimme puodista.

Kuin pisteenä iin päälle yritimme vielä varata autolle vuosihuoltoaikaa. Soittelimme pitkin päivää ja saimme aina saman vastauksen, jonka mukaan olimme jonossa. Jonottelimme joka kerta kymmenisen minuuttia ja totesimme, että tämä oli nyt tässä. Lopulta saimme kiinni asiakaspalvelijan, joka väsyneenä totesi, että soittajia on niin paljon, että ei kannata edes jonottaa. Teimme sitten varauksen netissä. Tänään saimme vastauksen, jonka mukaan heillä ei valitettavasti ole vapaita aikoja ko. päivänä, mutta miten olisi neljän viikon kuluttua? Soitimme samantien toiseen, vähemmän merkilliseen huoltoon, ja saimme ajan ensi viikon torstaille juuri niin kuin toivoimme.

Syvää tuohtumusta edelleenkin puhisten laitoimme päällemme asut, joissa on yhdistelty erilaisia turkoosinruskeita trikoita. Nämä ovat siltä ajalta, kun lasten vaatteisiin tuli kaikenlaisia hassunhauskoja kuvioita kuten kirahveja samoissa sävyissä pallollisten ja raidallisten kankaiden kanssa. Kieltämättä on kiva ommella vaatteita kankaista, joissa on tismalleen samat värit, mutta vähän erilaiset kuviot.