10.9. Pirjo ja Purjo löytävät aarteen

Jokaisella nukella pitäisi olla vintti ja siellä kaikenlaista roinaa, jonka keskeltä aina välillä nousisi esille hienoja ja odottamattomia asioita. Osasyynä siihen, että meillä on tänä kesänä ollut kovin kiire, on nimenomaan henkilökohtainen geokätköilymme. Me pyrimme etsimään ullakollle unohtuneiden hetkien joukosta kaikkea sellaista, mitä emme ikinä osaisi kuvitella sieltä löytävämme. Oravien tuhoamien nukkamattojen ja koinsyömien ikivanhojen neuletakkien keskeltä löysimme laatikon, jossa oli muutama puoliuskonnollinen julkaisu, pari muinaista matkaesitettä ja tämä: kaavalehti vuodelta 1957! Sen ainoa puute on se, että nuket on asuvalikoimassa unohdettu kokonaan, mutta tällä kertaa antanemme sen anteeksi. Kokonaisuus on muuten niin lumoava, että tästä löydöstä toipumiseen menee koko ensi viikko.

Onnemme on suunnilleen täydellinen, koska lehti sisälsi myös huomattavan käyttökelpoisen kaava-arkin sekä täsmälliset selostukset siitä, miten tehdä esimerkiksi tällainen asu (jos siis sattuu olemaan hieman pitempi kuin meidän jalot 43 senttiämme).

Lehti on ilmestynyt maaliskuussa ja siinä on nykymuotiin verrattuna huomattavan käyttökelvottomia asuja lapsille. Vielä 50-luvulla alaikäiset saattoivat varsin huolettomasti leikkiä ulkona ilman vaaralliselta säteilyltä suojaavia pitkähihaisia asuja ja tummia laseja. Lasten kaavat eivät noudata mitään pituuteen liittyviä senttimetrimääriä, vaan nämä on jaoteltu ikävuosien mukaan. Täytyy toivoa, että aikakauden valistuneet äidit tiesivät, oliko jälkikasvunsa enemmän kokoa 10 v vai sittenkin jo 12 v.

Ehdoton suosikkimme oli silti tämä huoleton koulupojan asu. Kuvatekstien mukaan se on isompien poikien toivepuku! Taskut ja kaikki. Seuraksi sopii kuulemma niin valkoinen kuin värikäs paita.