Tänään se on kohdattu: syksyn ensimmäinen hirvikärpänen. Se oli todella ovela veijari, joka ei vielä metsässä ilmiantanut itseään, vaan oli aivan hipihiljaa kotiin asti. Pääsimme jopa sanomaan, että ei siellä metsässä mitään erityisiä vainolaisia ollut, ei edes hyttysiä enää. Silloin tunsimme jonkun ryömivän niskassamme kohti takaraivoa ja tajusimme, että jonnekin hupunreunan alle oli sittenkin kipittänyt pieni ja itsepäinen hirvikärpänen. Se seikkaili aikansa edestakaisin aivan kuin ei osaisi päättää, että oikeaanko vai vasempaa korvaan sitä pesiytyisi. Onneksi saimme sen hyppysiimme ja lähetimme paremmille hirvenmetsästysmaille. Toivottavasti sillä ei ollut toista yhtä salakavalaa kaveria mukanaan. Kuvaa emme ottaneet, sen verran ikävä kuvauskohde olisi ollut.
Olimme puolukassa ja saalis oli runsas. Kutakuinkuin yhden aarin eli 10x10 metrin alueelta poimimme ämpärimme täyteen. Tunsimme olevamme äärettömän ahkeria kykkiessämme, polvistuessamme ja kontatessamme puolukanvarpujen seassa. Täytyy toivoa, että kukaan muu ei ollut paikalla kuvaamassa marjastustamme, sillä ajoittain se nauratti jopa itseämme. Mutta missään ei ole sanottu, että marjoja poimiessaan pitää seistä! Yhtä hyvin sitä voi kaikessa rauhassa istuskella jäkäläisellä kalliolla ja kerätä marjoja ympäriltään selän väsymättä.
Asuvalintamme on sävyiltään syksyinen. Pirjon tummanpunaisen ja violetin sävyinen haalari on omiaa kaikille niille, jotka haluavat piiloutua syksyiseen metsään. Tässä on juuri oikeat pudonneiden lehtien sävyt, joille kontrastina on sekä hihasta pilkottava että selkäkappaleelle ommeltu reippaankokoinen heijastinnauhan palanen. Purjon kannattaa hakeutua muiden silmiltä salaan jonnekin koivikkoon, koska keltaisessa haalarissa sinne voi tähän vuodenaikaan asettautua lähes näkymättömäksi. Haalarin etukappaleen kaarroke on yksivärinen ja siihen on aplikoitu nallekarhu. Molemmat haalarit on vuoritettu ja myös hieman kosteammissa olosuhteissa varsin hyviksi havaittu.
Ai ne puolukatko? Ne ovat jo soseena odottamassa talvea ja vispipuuropäiviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti