29.9. Oikeusministeriö on kiinnostunut meistä

Kyllä, luitte aivan oikein. Vaikka emme ole juoksennelleet öisin pussilakana asunamme tai lähetelleet epäilyttäviä vihapuheeksi tulkittavia viestejä, saimme Oikeusministeriöstä vakavahenkisen kirjeen. Meidät on valittu vastaamaan kansalliseen turvallisuuskyselyyn. Ja mehän vastasimme.

Koska emme usko mihinkään luottamuksellisuuteen, poistimme ensitöiksemme vastauslomakkeesta kaikki tunnistetiedot. Jos ja kun joku haluaa käyttää vastauksiamme myöhemmin, ei hän pääse mitenkään käsiksi siihen, kuka vastaaja oli, koska varovaisuussyistä käsittelimme lomaketta muovihansikkaat kädessä. Mekö vainoharhaisia? No jo vain!

Aluksi piti päättää, koska olemme syntyneet (neljänumeroinen luku!) ja mikä on ammattimme. Sen jälkeen piti valita, onko meillä käytössämme mopo, vapaa-ajanasunto tai polkupyörä, mutta esimerkiksi vene tai peräkärry eivät tutkijoita kiinnosta. Harmi. Ei niin, että meillä niitä olisi, mutta jos perämoottorit ovat kohtalaisen yleinen varkauden kohde, niin voisihan niistäkin jotain kysellä yleisen turvallisuuden nimissä. Kun tavarapuolesta oli selvitty, urkittiin äidin ja isän syntymämaata. Hyvänen aika, omakin syntymämaa pitää tarkistaa selässämme olevasta leimasta, joten mistä me nyt tähän hätään keksimme, mistä vanhempamme olisivat. 

Onneksi kysymykset helpottuivat tämän jälkeen. Meiltä kysyttiin omaisuusrikoksista ja väkivallasta ja ongelmista asuinalueella. Kysymysten laatija tuntui olettavan, että vastaajat eivät liiku kovinkaan kauas kodistaan, koska väkivallan uhkaa ei heidän mielestään voi kokea kuin kilometrin säteellä kotoa. Melkein kirjoitimme heille, että vaikka metroon on meiltä matkaa ihan hurjasti, niin voimme me sielläkin vaikka kuinka usein tulla tyrkityiksi. Jostain syystä kysyttiin pääasiassa rikoksen kohteeksi joutumisesta, sillä luottamuksellisuus ei taida ulottua niihin retkuihin asti, jotka iloisesti vastaisi tirvivänsä vastaantulijoita vähintään kahdesti kuukaudessa jäämättä koskaan kiinni.

Kysymyksiä oli 43 kpl ja me keksimme kaikkiin vastauksen. Rehellisyyttämme testattiin kysymällä kahdessa eri kohdassa siviilisäätyämme ja päätimme, että ensimmäisellä kerralla olemme  rekisteröidyssä parisuhteessa ja toisella kertaa eronneita. Siinäpä sitten tutkija miettii, että mikä tälle vastaajalle tuli kesken kaiken kysymyksiin vastatessa, kun hän päätyi eroon. Uskomme, että hän on joka tapauksessa iloinen ihan jokaisesta pöydälleen päätyneestä palautuskuoresta, koska ei näihin kyselyihin kovin hartaasti vastailla.

Tuskin maltamme odottaa, millaisia tuloksia aikanaan turvallisuuskyselystä saadaan. Ainakin me teimme parhaamme aiheuttaaksemme lievää hämmennystä, mutta todennäköisesti vaatimaton panoksemme ei tuhansien otoksessa tule merkitsemään yhtään mitään. Jotenkin koko asian tylsyyden kruunaamiseksi etsimme komerosta asuja, joissa hukumme massaan. Pirjo valitsi liukuvärjätyillä pallokuvioilla somistetun trikoopaidan, mutta Purjo kaiveli jostain aidon maatuskapuseron. Pinkki ja keltainen sointuvat oikeastaan aika hyvin yhteen, vaikka ensin ajattelimme, että kuvasta tulee riitasointuinen.