28.2. Ja siihen päättyi pitkä kanta-asiakassuhde

Meidän ompelijamme on ärhäkkä rillipää, jolla on ollut silmälasit suunnilleen siitä asti, kun dinosaurukset vielä vaelsivat keskuudessamme. Niinpä hänellä on kokemusta optikoista usean vuosisadan ajalta. Aikoinaan ompelijamme tykästyi tiettyyn ketjuun, joka kerran vuodessa tarjosi alennusta ostajan iän mukaisen prosenttiosuuden verran, ja koska monilla on tapana jämähtää tuttuihin kaavoihin, hän ei koskaan erityisemmin vaivautunut miettimään, miksi oli kanta-asiakkaaksi ryhtynyt. Rillit piti joka tapauksessa uusia säännöllisin väliajoin, sillä vaikka varsinainen kasvun ihme oli aikaa sitten jäänyt menneisyyteen, piristivät silmät elämäänsä hajataitteilemalla vuosi vuodelta kummallisemmin.

Näin meni vuosia, vaikka silmälasikaupassa kerran toisensa jälkeen oli kaikenlaista pientä ikävää sivumakua. Linsseistä ei saanutkaan alennusta, koska ne eivät olleet varastovahvuuksia tai juuri se mieleisin kehys ei jostain syystä ollutkaan tarjouksessa, vaikka kaupan kaikki muut noin tuhat pokaa olivatkin edullisia. Huononäköisenä oli hankala saada selvää mainosten alalaidan pienistä teksteistä, joten aika monta kertaa tuli hankittua silmälasit normaalihinnalla, vaikka mainoksen mukaan ihan kaikki oli uskomattoman halpaa.

Tänä vuonna ikä on tehnyt tehtävänsä ja ompelijamme kärttyisyys sekä malttamattomuus ovat kasvaneet samassa vauhdissa ikään tulleiden uusien numeroiden kanssa. Vaikka ne rillit kanta-asiakastarjouksen mukaan saisi jo melkein ilmaiseksi, käänsi ompelijamme selkänsä koko puodille huomattuaan, että pitkästä asiakassuhteesta ei ollut käytännössä mitään iloa. Oikeastaan siitä oli tullut haitta ja taakka.

Jonotettuaan ensin sovittuun aikaan optikolle ja sitten sovittuun aikaan silmälääkärille ja lopulta odoteltuaan turhankin pitkään voidakseen maksaa, havaitsi ompelijamme olevansa niin iäkäs, että hänellä oli oikeus saada eikä aina odottaa palvelua. Käytyään samassa optikkoliikkeessä kolmeen kertaan viikon aikana ja yritettyään joka kerta turhaan näyttää uusien kehysten ostajalta, ymmärsi ompelijamme olevansa ei-toivottu asiakas. Jos kukaan ei ole pätkääkään kiinnostunut siitä, että kaiken tarkastelun jälkeen pitäisi saada ne silmälasitkin, ei asiakkaan kannata jäädä turhaan norkoilemaan.

Niinpä ompelijamme päätti unohtaa pitkän ja vaiherikkaan asiakassuhteensa. Hänellä oli silmälääkärin kirjoittama resepti, joka kädessään saattoi astella pieneen ketjuttomaan optikkoliikkeeseen. Siellä avulias myyntihenkilö havaitsi asiakkaan kolmessa sekunnissa. Kaksi minuuttia myöhemmin ompelijan jykevällä nenällä keikkuivat uudet kehykset ja viisi minuuttia myöhemmin oli tehty kaupat. Tässä liikkeessä ei saanut silmälasien yhteydessä ilmaisia aurinkolaseja tai varastolinsseistä alennusta, jos niihin ottaa erityiskarkaisukäsittelyn. Tämä optikko myi jotain paljon tärkeämpää eli silmälasit, joilla näkee. Niitä ei iso ketjuliike asiakkaan monista yrityksistä huolimatta ennättänyt kauppaamaan.

Meilläkin on tarinan kunniaksi rillit nenällä, tosin vain kuvassa tarroina. Vaatteina meillä on oloasut tylsää vaaleanpunaista ja turkoosia. Vilkaiskaa muuten edellisen postauksen kuvaa: Pirjon paitaan oli silloin aplikoitu tutunoloinen kissa.