Me olimme perjantaina Tilaisuudessa. Siellä me kohtasimme liudan oppilaita ja muutaman opettajan. Viime kuukausien tapahtumien valossa odotimme päätyvämme jonkinlaiseen vankilavastarinnan ja BB-talon örvellyksen sekasotkuun, jossa holtiton nuoriso käyttäytyy huonosti ja epätoivoiset opettajat eivät voi tehdä muuta kuin viskellä heitä seinille. Niille kun ei voi mitään, ja kasvattaa täytyy vaikka rystyset verillä.
Olimme hyvin pettyneitä! Yksikään yläasteikäinen henkilö ei haistatellut, kuljeskellut huppu hiuksillaan tai lippis päässään, kukaan ei tupakoinut tai huudellut hävyttömyyksiä. Tosin yksikään opettaja ei uhonnut heittävänsä väkeä ulos Tilaisuudesta, jos siellä ei olla niin kuin hän tahtoo. Jopa ruokailun aikana kaikki sujui hyvän käytöksen vallassa eikä mikään viitannut siihen, että nuoriso oli nousemassa kapinaan kesken salaatinnassutuksen. Kermakakkua ei tuhrittu vieryskaverin naamaan, maitoa ja mehua ei sotkettu keskenään harmaanpunaiseksi mössöksi eikä ateriaa päätetty niistämällä ikkunaverhoihin.
Me mietimme pitkään, mistä oikein on kyse. Missä on ärhentely, missä huono käytös? Missä huuto, käskyt ja kiellot? Sitten me tajusimme: me olimme kohdanneet keppiopettajan sijaan porkkanaopettajia, jotka eivät tarvinneet omaa aikuisuuttaan pönkittämään yhtään kukkotappeluja ja näyttäviä kurinpalautusäkseerauksia. Nämä opettajat puhuivat oppilaille kuin ihmisille ikään ja omituista kyllä, oppilaat keskustelivat varsin sivistyneesti sekä keskenään että opettajan kanssa. Melkein vaikutti siltä, kuin kyseessä olisi ollut sellainen aito vuorovaikutustilanne, josta alan oppikirjoissa puhutaan kuin ihmeestä ikään!
Tietysti joku nyt sanoo, että Tilaisuuteen oli jo valmiiksi valikoitunut nuorison nössöin osuus, joka ei erottaisi kevytsavuketta sikarista saati tietäisi, miten parhaiten murtaudutaan kellarin varastokoppiin. Siksi kukaan ei temppuillut tai hulinoinut, koska he eivät yksinkertaisesti osanneet saati uskaltaneet, onnettomat nynnyt. Meidän mielestämme kyse ei välttämättä ollut oppilaiden kyvyttömyydestä ärsyttää aikuisia vaan opettajien asenteesta. He olivat ylpeitä omista oppilaistaan ja näiden osaamisesta sekä kaikesta päätellen valmiita kertomaan sen myös ylpeytensä kohteille.
Olimme syvästi helpottuneita huomatessamme, että koulumaailma ei ihan vielä ole pelkkä synkänmusta kuilu, johon joutuneella ei ole tervepäistä mahdollisuutta poispääsyyn. Toki olimme helpottuneita myös siitä, että Tilaisuudessa tarjottua kermakakkua oli varattu miellyttävän runsas määrä, joten saatoimme käydä kahdesti hakemassa sitä lisää. Pelkkä hengenravinto ei riitä kasvavalle nuorelle saati meille.
Kermakakun kunniaksi otimme kuvaan mukaan kahvikupin, koska ajattelimme ilahduttaa lukijoitamme esittelemällä ihan kaikki erilaiset kupit ja mukit, joita taloudestamme löytyy. Tämä yksilö on saanut pohjaansa Arabian leiman ja nimekseen Sylvia. Jossain tavarataivaassa tälle on laitettu hinnaksi 28 euroa! Herranjestas, meidän arkikupillemme asetteineen laitettu arvoksi tuollainen summa!
Vaatepuolella olemme hieman pilvessä. Purjon tunikassa on yhdistelty kahta erilaista trikoota, Pirjolla on perinteisempi röyhelötön malli. Ompelijalle osti laatikollisen tilkkuja ja yhdistelee niitä nyt lievästi hulvattomasti. Tuskin maltatte odottaa, miten hän laittaa samaan puseroon apinoita ja kirahveja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti