Jälleen kerran joudumme harmiksemme toteamaan, että muiden mietteet ovat meidän aivotuksiamme paljon hauskempia. Mutta ei se mitään, osaamme vallan luontevasti lainata ja kopioida muiden ajatustenvirtaa tuntematta siitä pienintäkään syyllisyyttä. Kuulimme Bertta-aatteesta puolivahingossa, mutta koska tosiberttaajat tuskin blogeja kirjoittavat, niin päätimme tänään valottaa aihetta omassa tekstissämme.
Martathan ovat näitä kaikin tavoin puuhakkaita pääosin naisihmisiä, joita kiinnosti kotoilu jo kauan ennen kuin se tuli muotiin. Heidät ja aatteensa muistetaan nostaa esille aina joulun aikoihin, jolloin kerrotaan jonkun Suur-Martan painottaneen, että kaapit siivotaan viimeistä nurkkaa myöten vain silloin, jos siellä kaapissa aiotaan viettää edes osa joulusta. Näillä sanoilla vapautetaan kaikki laiskat B-luokan martat eli bertat tekemästä suursiivousta, mikä kieltämättä on varsin miellyttävää ja toisaalta siirtää vastuun sekaisista kaapeista ohjeen antajille.
Bertat ovat sydämeltään marttoja, mutta he eivät ole uskaltautuneet mukaan toimintaan siksi, että marttailuaatteen mukaan jokainen voi olla sellainen martta kuin itselle sopii. Bertat tietävät, että jos sille tielle lähtee, niin siitä ei hyvää seuraa! Bertoille kun sopii moni sellainen asia, joka saa avarakatseisimmankin martan nostamaan toista kulmakarvaansa ja pakenemaan tahranpoistoniksien salaperäiseen ja alatikiehtovaan maailmaan.
Marttoihin verrattuna bertat ovat varsinaisia huithapeleita, vaikka heidän elämässään on lukuisia marttamaisia piirteitä. He voivat rupatella tuntikausia puutarhanhoitonikseistä, lahjoitella toisilleen ja vaikka ihan tuntemattomillekin perinneperennoja, upottaa sormensa (joskus myös sormuksensa) multaan ja nauttia kasvun ihmeen seuraamisesta. Heillä on erilaisia niksejä, joiden avulla säästää ruokamenoissa (puolisolle voi laittaa evääksi töihin eilistä lihakeittoa ja perheen näin säästämillä rahoilla on varsin perusteltua käydä itse syömässä kreikkalaisessa ravintolassa) ja tietävät joukkovoiman mahdin (jos kaikki istuvat kahvitauolla liian pitkään, ei ketään yksittäistä yksilöä voi syyttää lorvimisesta). Silti heistä ei ole martoiksi, koska berttaa ei kiinnosta pätkääkään osallistuminen taitoavaimien ja osaajapassien suorittamiseen, marttamaisten kirjoneuleiden valmistamiseen tai Method Martta -ryhtiohjelman sisäistämiseen.
Siinä missä martat pukeutuvat tarkasti säädeltyyn univormuunsa eli sinisävyiseen ruutupaitaan yhdistettynä joko farkkuihin tai juhlavasti jakkupukuun ynnä mustiin tai tummansinisiin sukkahousuihin, etsii bertta kaapistaan sitä, mikä sattuu sinä päivänä olevan puhtaana. Bertta ei ota kamalan vakavasti ohjetta siitä, että samaan asuun ei pidä yhdistää huivia ja kaulakorua, ja jos olisi olemassa berttakangas (kuten on olemassa ainoa ihan oikea ruudullinen marttavastaava), olisi se todennäköisesti sävyltään pastellinen musta eli epämääräisen harmaa. Sellaisessa eivät pienet tahrat näy ja toisaalta se on varsin kivuttomasti yhdistettävissä vaikka mihin väreihin. Bertat tunnistavat toisensa siitä, että napakantäpäkän ryhdikkään ruudun sijaan asuvalikoima koostuu joustavista, mukavista, mitäänsanomattomista vaatteista, joiden tärkein ja usein ainoa tarkoitus on tuntua mukavalta päällä. Toisin kuin martat bertat edustavat vain itseään.
Bertat ovat silti ihan pikkiriikkisen kateellisia martoille, joilla on lystejä tapahtumia ja joiden mielipidettä kysellään tärkeissä asioissa kuten siinä, vieläkö nykyisinkin kannattaa poistaa rasvatahra tapetista tuoreella ranskanleivänpalalla. Lisäksi martoilla on mukavia illanistujaisia, joissa kerrotaan marttailun historiasta ja erilaisin riitein toivotetaan uudet jäsenet tervetulleiksi. Saamamme lievästi epäluotettavan tiedon mukaan jäseneksiottamisrituaaleihin voi kuulua esimerkiksi täytettyjen tuulihattujen nauttiminen kahvin kera, mistä saammekin oivan aasinsillan tämän päivän kuppiin.
Tämä kahvikuppi ei olekaan Arabian tuotantoa, vaan pohjaleiman mukaan se on matkannut meille aina Puolasta asti. Joku asioihin perehtymätön voisi pitää sitä joutavana markettikuppina, mutta me tiedämme paremmin. Tämä on ehta berttakuppi eli tarkoitettu niille, joiden mielestä nelikulmaisen ja pyöreän voi vallan hyvin yhdistää pyöristettykulmaiseksi lautaseksi ja että kultareunus sopii ihan kaikkeen, oli sitten kyse kahvikupista tai pilvenhattarasta. Tämän kanssa ei tarjota sokerittomalla kermavaahdolla tuunattua känttypullaa vaan kaupasta ostettu bebe-leivos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti