Tällaisena päivänä kannattaa ottaa esille kaappien kirjavimmat ja pörröisimmät haalarit, pukea ne päälle ja mennä portaille huutamaan, että "hahaa senkin talvi, täällä ollaan varsin valmiina, vaikka yrititkin yllättää". Lunta on maassa jälleen sen verran, että varpaita saattaa paleltaa, jos ei ole riittävästi varautunut. Lunta on muuten myös sen verran, että kaikki pihan viimevuotiset tammenlehdet ja muut sotkut ovat lumoavasti peittyneet piiloon ja voimme taas tarkastella ympäristöä tuntematta tekemättömistä töistä pistoa sydämessämme.
Olisimme muuten varsin tyytyväisiä tilanteeseen, mutta muutama pikkulintu on päättänyt ottaa talvesta kaiken ilon irti. Ne ovat asettuneet ikkunalaudalle kirkumaan joka aamu auringonnousun aikaan aivan kuin kuvitellen, että hihkumalla paha olo, luminen maisema ja palelu poistuvat. Eivät muuten poistu, joten höyhenpeitteiset herätyskellot voisivat edes yrittää olla hiljaa. Mikäkähän ihmeen vimma on saanut ne tänä vuonna luulemaan, että makuuhuoneemme ikkunan luona on heille ja esitykselleen tarkoitettu estradi, jossa näytös täytyy pitää käsittämättömän aikaisin.
Nämä esittelemämme haalarit ovat paksua pörröistä fleeceä, ja näissä oli tarkoitus temmeltää pulkkamäessä jo aikoja sitten. Temmeltämättä jäi, sillä kuraisella pihalla ei kannata tällaisessä asussa lähteä itseään sotkemaan. Niin lämpimiä ja mukavia kuin nämä ovatkin, niin tuntuu siltä, että tämä materiaali imee itseensä kaiken mahdollisen lian ja loskan. Teemme näistä varmaan pölyrättejä siinä vaiheessa, kun kyllästymme tähän suloiseen pehmeyteen. Siihen tosin menee varmaan vielä aika pitkä aika, koska säätiedottajasetä lupasi talven jatkuvan vielä ainakin viikon verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti