Oi, se on ihanaa! Siis ajeleminen taksilla ympäriinsä. Me suosittelemme sitä kaikille niille, joilla ei ole jostain syystä omaa autonkuljettajaa.
Me emme yleensä pääse mittariauton kyytiin, mutta nyt olemme sattuneesta syystä (ja se sattui aika paljon) päässeet tätäkin herkkua maistamaan tavanomaisen kerhomatkailumme sijaan. Olemme aivan lumoutuneita! Sitä vain soitetaan taksikeskukseen, kerrotaan oma sijainti tai ainakin se paikka, jonne taksin toivotaan saapuvan ja hups heijaa - hetken kuluttua sitä löytää itsensä puhtaan, siistin, normaalia perheautoa hieman ylellisemmän hyrysysyn takapenkiltä, jonne on päässyt kipuamaan sen jälkeen, kun kuljettaja on rientänyt avaamaan oven. Sitten vain kertoo, minne on matkalla ja keskittyy nauttimaan olostaan. Joku toinen vilkuttelee kaistanvaihdossa ja miettii selkeimmän reitin perille.
Me olemme päässeet tapaamaan monia mukavia taksinkuljettajia, joista osa on rupatellut kanssamme puuta heinää eli ulkomaankielellä small talkia ja osa on ollut viisaasti vaiti havaittuaan, että meillä on meneillään elämää suurempi ajatteluprosessi. Olemme saaneet kuulla tilastotietoja Salpausselän kisojen mäenlaskusta aina 1980-luvulta asti ja päässeet vaihtamaan mielipiteitä siitä, voiko autotallin automaattioviin luottaa. Paitsi että me emme vaihtaneet mielipidettämme mihinkään, epäluotettavia mitä epäluotettavia moiset kauko-ohjattavat keksinnöt.
Lisäksi olemme saaneet tutustua sellaisiin herkkuihin, joita meidän normaalisti käyttämässämme ajopelissä ei ole. Hämmästyttävin näistä oli automaattijarrutus, joka sai auton pysähtymään jo ennen kuin kuljettaja ennätti ruuhkassa kunnolla kaasua painaa. Hyvin kummastuttava kokemus tilanteessa, jossa emme edes älynneet olevamme törmäysuhanalaisia. Toinen mielenkiintoamme kerännyt asia ovat kaikenlaiset navigaattorit, tietokonenäytöt ja muut hilavitkuttimet, joita takseissa tuntuu olevan pienen sellutehtaan prosessinseurantalaitteiston verran. Oli nostalgista seurata, mitä kaikkea tietoa autoon välittyi myös vanhanaikaisesti koodikielellä monotonisen miesäänen kertoessa vaimeasti kaiuttimista "kaksikaksi neljäkaksi" tai jotain sinnepäin. Voihan olla, että meille välitettiin ravituloksia tai pörssikursseja, mutta meistä se vaikutti siltä kuin joku olisi luetellut meneillään olevia logistisia prosesseja.
Kaikista mukavista taksilla-ajeluhetkistä haluamme ojentaa kimpullisen kukkia kiitokseksi. Olkaa hyvä. Me olemme taas palanneet arkeen ja auton etupenkille sadattelemaan kanssa-autoilijoita ja painamaan ihan itse jarrua. Asuillamme emme yritä millään tavalla ottaa kantaa kokemuksiimme, vaikka Pirjolla onkin paidallinen apinoita ja Purjon paitaan on aplikoitu skootteri. Nämä nyt vain osuivat tänään päälle ja näiden värit sointuvat somasti yhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti