Oikeastaan me emme pelaa korttia vaan sukellamme korttien ihmeelliseen maailmaan, joka tähän asti on ollut meille uskomattoman tuntematon. Lisäksi päätimme keksiä pyörän uudelleen auttaaksemme valtiontaloudesta perin huolestuneita päättäjiä. Emme kuitenkaan puhu peli- tai joulukorteista vaan näistä kaikenlaisista hygienia- ja alkoholipasseista tai digitaalisista piirturikorteista, joiden syvin olemus ei suinkaan ole jonkun osaamisen osoittaminen vaan puhdas rahankeruu. Tämä on henkilökohtainen mielipiteemme, joka on ihan yhtä oikea kuin jotkut lainsäädännölliset perusteet, joiden mukaan mitään ei voi osata tai osoittaa todeksi, jos ei ole hankkinut maksullista korttia siitä kertomaan.
Emme edes tiedä, mitä kaikkia virallisia lippusia ja lappusia on olemassa, mutta päätimme silti keksiä muutaman lisää. Onhan sanoinkuvaamattoman kummallista, että esimerkiksi rakennuksilla ei saa olla töissä ilman asianomaiselle alueelle tarkoitettua lupakorttia, mutta koulussa saa olla opettamassa ilman kaulassa roikkuvaa kylttiä, joka kertoo, millä oikeudella siellä tepastellaan. Koska esimerkiksi tuo digitaalinen kuljettajakohtainen piirturikortti maksaa 100 e ja se pitää uusia viiden vuoden välein, voitaisiin valtiontaloutta paikata painattamalla paljon, paljon maksullisia kortteja ihan vain rahankeruumielessä.
Uusien korttien keksiminen on helppoa. Ensin päätetään, mikä tekeminen voisi varsin hyvin olla luvanvaraista. Esimerkiksi auton ujuttaminen pysäköintiruutuun on tällainen juttu, joten joku viranomainen voisi nyt laatia ehdotuksen, jonka mukaan jokaisen parkkiruutuja käyttävän autoilijan tulee viiden vuoden välein hankkia 100 euroa maksava parkkiruutukortti, jota ilman autoa ei saa ajaa merkittyyn pysäköintiruutuun tai siitä pois. Luonnollisesti pitää vielä lisäksi maksaa pysäköintimaksu, koska parkkiruutukortti oikeuttaa vain auton ajamiseen paikalleen, ei auton säilyttämiseen.
Pullojen keräämistä pidetään ympäristön siivoamisena, mutta kyllä meitä vähän kummeksuttaa, että sitä voi tehdä ihan noin vain ilman mitään lupia. Siksi voisi olla varsin näppärää, että pulloja teiden varsilta tai puistoista keräävillä olisi erityinen pullonkierrätyskortti, jonka saamiseen liittyy luonnollisesti päivän mittainen pakollinen kurssi sekä tentti, jossa pitää tietää, miten pullonpalautusautomaattia käytetään ja paljonko pulloista maksetaan. Kortin hinta voisi olla 50 euroa ja kurssipäivä erikseen 100 euroa. Kaikki palautusautomaatit uudistettaisiin siten, että ne toimisivat vain kortin ja 28 merkin mittaisen salasanan avulla, jotta estettäisiin luvaton pullonpalautus.
Erilaiset työt ovat tähän asti olleet kenen tahansa tehtävissä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Miksi ei esimerkiksi työnvälittäjiltä vaadittaisi korkeintaan kolme vuotta voimassa oleva työnvälityskortti, jota ilman ei saisi edes vihjaista, mistä voisi kysellä töitä. Kortin myöntäisi joku oikein korkea viranomainen tai vaihtoehtoisesti poliisilaitoksen kanslisti parillisina päivinä maanantaisin. Korttia varten pitäisi jonottaa ainakin tunti ja ottaa mukaansa edellisen perjantain paikallislehti tai jotain vastaavia täysin turhia papereita, joista kukaan ei ole kiinnostunut. Samalla tavalla vain kortillisten tehtäväksi voitaisiin antaa vaihtoautokauppa, lakaisukoneen kuljettaminen ja urkujen soitto. Sillä tavalla me saisimme kerättyä uskomattomia määriä rahaa pois kuljeksimasta ja tuhlattavaksi turhuuksiin.
Olemme aivan täpinöissämme näin mainiosta ideasta. Hieman samaa tunnepuolta edustavat puseroittemme sarjakuvahahmot, jotka eivät ole sieltä rauhallisimmasta päästä. Väiski Vemmelsäären, Repe Sorsan ja Sylvesterin elämä ei ole koskaan ollut kaikkein leppoisinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti