Me emme tiedä, mitä kettu sanoo, vaikka meillä on repolaisia tunikoissamme melkoiset parvet. Tosin kettu on laumaeläin eikä isommin parveile, mutta meistä nyt oli lystiä niin ajatella.
Ompelijamme on vaihteeksi viehättynyt kaikenlaisista helmaröyhelöistä, joita alkaa olla kaikissa asuissamme housuista lähtien. Tällä kertaa hän onneksi tyytyi suoralahkeisiin neuloshousuihin, mutta ei voinut välttää kiusausta jatkaa puseroitamme frillalla. Kuva muuten vääristää värejä aika rankasti: oikeastaan nämä ovat lähempänä omenan heleää hehkua kuin hieman tunkkaista myrkynvihreää.
Omenoista tulivat mieleen omenapuumme, joita olemme käyneet jo katsastamassa. Ei ainuttakaan kukkaa puhumattakaan hedelmistä! Harmi. Mikä se sellainen talviomenapuu on, joka ei tuota talvella mitään? Positiivinen asia sen sijaan on se, että tänä vuonna jänikset eivät ole käyneet järsimässä yhtäkään runkoa säpäleiksi. Emme silti vielä poistaneet yhtäkään suojusta, sillä luontokappaleet ovat arvaamattomia. Voihan olla, että ne olivat aitan takana odottamassa, että me laitamme puutarhan kevätkuntoon. Mahtoivat pettyä katkerasti huomatessaan, että olimme vasta ensimmäisellä urkintaretkellä katsomassa, mitä kaikkea ehkä voisimme joskus tehdä. Tänään tyydyimme ihmettelemään ja levittelemään käsiämme, sillä ei pidä ryhtyä liian aikaisin yhtään mihinkään.
Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että jänikset pelkäävät kettuja, ja niitähän meillä nyt on ainakin omiksi tarpeiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti