Omenat ovat kypsymäisillään ja ahkerina nukkeina kiipesimme pelottomasti puuhun niitä keräämään. Meillä on erityisesti tätä tilaisuutta varten huolella ommellut asut, sillä Purjo päätti pelotella omenavarkaita leijonahaalarilla ja Pirjo halusi kokeilla, kasvaako porkkana puussa. Tässä tapauksessa kyllä.
Keväinen kukkaloisto on vaihtunut turhankin runsaaksi sadoksi, sillä oksat eivät oikein tunnu jaksavan ylenpalttista painoa, mutta meille pomijoille tästä on pelkkää iloa. Ei tarvitse uhkarohkeasti keikkua oksalta toiselle, sillä näitä riittää nyt niin paljon, että yhdessä ainoassa kohdassa kurotellen saa ämpärinsä täyteen. Ja nämä kuvat ovat vasta ensimmäisiä kesäomenoita. Näkisittepä kaikki myöhäisemmät lajikkeet puhumattakaan talviomenoista! Meille tulee oikein marttamainen olo pelkästä soseenkeittoajatuksesta ja siitä tiedosta, että pian kellari on enemmän kuin täynnä herkkuja.
Valitettavasti emme ole ainoita, jotka ovat hyvästä omenasadosta täpinöissään. Melkein kaikissa maahan pudonneissa hedelmissä oli jo omat ottajansa. Yksikään puutarhan kuokkavieras ei onneksi pistänyt meitä, vaikka muutama yritti uhkaavasti häätää jokaisen pois omenapuiden alta. Yritimme ystävällisesti ajatella, että nälkäänsä ne ovat tulleet tänne poistamaan, mutta silti oli lievästi sanoen pelottavaa varmistaa jokaisen omenan kohdalla, joko sillä on omat surisevat ottajansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti