Olemme viettäneet monia kuulaita kesäaamuja keräilemällä lehtokotiloita ja säilömällä niitä etikkavesiliemeen. Tämän kaiken olemme tehneet tuntematta minkäänlaisia omantunnontuskia, vaikka tosiasiassa olemme kylmäverisesti ja harkiten murhanneet satoja viattomia limamöykkyjä vain siksi, että emme hyväksy niiden tapaa syödä hengenpitimikseen pihastamme kaikki vihreä. Jostain syystä tuholaiseksi määritellyn olion voi tappaa noin vain, koska sehän on haittana pihassa ja puutarhassa.
Samaan aikaan olemme viritelleet marjapensaiden päälle vihreitä verkkoja, joiden tarkoituksena on estää rastaita napsimasta punaherukoita parempiin suihin vai pitäisikö sanoa että nokkiin. Rastaat eivät ole ihmeemmin meidän peittely-yrityksistämme välittäneet, vaan onnistuvat jostain rakosesta tai liepeen alta pujahtamaan pensaiden alle napostelemaan herkkuja, jotka on tarkoitettu meille talven varalle.
Rastaat ovat ovelia veijareita, jotka lymyilevät hipihiljaa pensaassa siihen asti, kunnes olemme heidän mielestään liian lähellä. Siinä vaiheessa he räkätyksen kera ottavat suunnan kohti verkon alalaitaa ja pyyhältävät pois kuullostaen vahingoniloisilta konepistooleilta. Yleensä he ovat kaiken lisäksi jääneet viereiseen omenapuuhun pitämään meteliä ja ilkkumaan kuin pahimmat koulukiusaajat ikään.
Muutaman kerran on rastas kuitenkin erehtynyt suunnasta ja jäänyt kiinni verkkoon. Joka kerta se on tapahtunut kaiken lisäksi niin, että lintu on yrittämässä pensaasta poispäin eli se on jo ollut pahanteossa eikä vasta pyrkimässä murkinalle. Silloin meillä on ollut moraalisen pohdinnan paikka: jos lehtokotilo syömässä vuorenkilpien lehtiä on tuholainen, jonka saa tappaa etikkavedellä, niin onko rastas verkossa tuholainen, jonka myös saa lopettaa vai päteekö isompiin eläimiin erilaiset säännöt kuin pieniin. Hyttysen saa tappaa, kärpäsen saa tappaa, lehtokotilon saa tappaa ja hiirenkin loukuttaminen on OK, mutta entä rastaat, harakat tai lokit - ovatko ne kokonsa vuoksi eläinsuojelullisesti turvassa, jos sattuvat pihapiiriin pahantekoon?
Kyllä me tiedämme, että rastaita pitäisi häätää muulla tavoin kuin verkoilla. Meillä on käytössä puista roikkuvat peilinpalaset, pahanhajuinen silliliemi pensaan juurella, muovinen haukka pelotteena, perhosleija, joka näyttää suurisilmäiseltä hirviöltä ja epämääräistä suhinaa pitävät muovisiimat. Mikään näistä ei saa lintuja pysymään loitolla vaan melkeinpä päinvastoin. Yksi innokas profiiliaan peilistä ihaileva rastas jopa itsetuhoutui kieputtauduttuaan ripustusnaruun. Jos haluamme saada herukat pakastimeen, on verkot viritettävä. Muutoin käy kuten kahdelle syömämarjapensaalle, joissa ei ole kahteen viikkoon enää ollut mitään - niin tarkasti linnut ne tyhjensivät jo raakileista.
Asuvalintamme ei liity mitenkään moraaliin tai pohdintoihin. Tällaisella hellesäällä pitää käydä vähän väliä suihkussa ja sen jälkeen pitää pukeutua hetkiseksi froteiseen kylpytakkiin, kunnes taas nappaa uimapuvun päälleen. Uimarantoja olemme vältelleet, koska niissä voi saada itselleen vatsataudin. Tosin samaa epäilemme joskus myös herukkatertuista, joista rastaat ovat käyneet napostelemassa puolet pois.
On meilläkin rastaita, mutta niillä kestää yleensä koko kesä syödä marjat noista pensaista. Ja silti anopillekin riittää.
VastaaPoista