torstai 28. elokuuta 2014

28.8. Pirjo ja Purjo fillaristien uhrina

 photo 29a11427-cef5-4fea-a40e-7f22bfb76d68_zpsb6a0b96c.jpg

Me emme ole joutuneet mihinkään onnettomuuteen, vaikka kuvasta voisi niin päätellä. Kyseessä on enemmänkin sellainen symbolinen otos, jonka tarkoituksena on kertoa, miltä meistä on tuntunut eikä suinkaan siitä, mitä meille on tapahtunut.

Jo muutamana lauantaina olemme kotoa poistuttuamme joutuneet liikennetilanteeseen, jossa julkisin varoin ylläpidetty maantie on otettu yksityiseen kisailuluontoiseen maantiepyöräilykäyttöön. Suomennettuna noin 12 km mittainen tieosuus on suljettuna normaalivauhtiselta liikenteeltä ja kaikki autoilijat ovat joutuneet matelemaan pyöräilijäryhmien takana noin 40 km/h vauhtia. Pyöräilijöiden ohi ei ole voinut ajaa. Siitä on pitänyt huolen huoltoauto, joka on kaikissa mahdollisissa laillisissa ohitukseen soveltuvissa paikoissa asettunut keskelle tietä estämään näin hurjan mahdollisuuden ja siten varmistanut, että pyöräilijät ovat voineet rauhassa levittäytyä koko tieosuudelle.

Juu, me ymmärrämme, että urheilu on tärkeää ja että on ehdottoman hyvä asia, että nuoriso ajetee ympäriinsä tiukissa trikoissa sen sijaan, että se viettäisi aikaansa netissä norkoilemalla kuten me. Silti meistä on epäoikeudenmukaista, että pahimmillaan yli tusina autokuntaa ajaa hitaasti ja hankalasti pyöräilijäryhmän takana vain siksi, että on päätetty, että fillaristeja ei saa turvallisuussyistä ohittaa. Mikä ihmeen velodromi se maantie oikein on?

Mekin haluamme ottaa tien käyttöömme ja tepastella siinä jossain keskiviivan tienoille hitaasti ja hartaasti huoltoauton estäessä kaiken muun mahdollisen liikenteen. Siinä saisivat kaikki lauantaishoppailuun matkaavat tai kesähäihin kiirehtijät hieman harjoitella kärsivällisyyden kasvattamista, kun me laittaisimme jalkaa toisen eteen ja etenisimme keskimäärin kaksi kilometriä tunnissa jos sitäkään. Koska kyseessä olisi huima urheilusuoritus, ei kenelläkään saisi olla oikeutta meitä ohitella, koska voisimme moisessa tohinassa vaikka menettää askelluksen rytmityksen.

Erityisen tärkeää olisi, että kaikissa risteyksissä olisi huiskijamies, joka osoittelisi kielletyn ajosuunnan kyltillä sinne ja tänne estäen siten muuta liikennettä etenemästä järkevällä tavalla. Olisi hienoa kävellä halki risteyksen, kun kaikki muut joutuisivat pysähtymään tai heidät käännytettäisiin jollekin oikein mutkaiselle kiertotielle, jotta me voisimme keskittyä liikunnan riemuun kaikessa rauhassa. Vielä hienompaa olisi, jos joku pieni kansa kuten vaikka kaukasolaiset seisoskelisi tien vieressä, heiluttelisi kannustavia viirejä ja tämän tästä hurraisi meille. Jos kaukasolaiset ovat estyneitä, niin voisimme harkita myös kanadeesien kutsumista paikalle. Heistä olisi varmasti hauskaa osallistua meidän triatloniin verrattavan urheilusuorituksemme seuraamiseen.

Korostaaksemme sitä, että mille menopeleille tiet ovat varsin sopivia kulkureittejä, laitoimme päälle tällaiset joustofroteiset autopaidat. Näissä kelpaa esiintyä syksymmällä kerhossakin.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti