Olemme viettäneet kirjallista hiljaiseloa, sillä olemme vaihteeksi eläneet tätä elämää ihan IRL eli tehneet enemmän ja kirjoitelleet vähemmän. Samalla meillä on ollut aikaa perehtyä erilaisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja tutkimuksiin.
Paneuduimme oikein antaumuksella siihen selvitykseen, jonka mukaan vangeilla asiat ovat paremmin kuin vanhuksilla. Vankilassa on paljon hyvää ruokaa, kuntosali, melkein keikille omat sellit, kaikenlaisia harrastusmahdollisuuksia elokuvateatterista kirjastoon ja ihan päiväohjelmaan kirjattu mahdollisuus päästä ulkoilemaan. Palvelutaloissa ja vanhainkodeissa taas ei ole oikein mitään, kotiapukin vain pyörähtää ovella varmistamassa, että asukas ei ole unohtanut hengittää muutamaan päivään.
Siksi mietimme, pitäisikö vanhusväestön pyrkiä vanhustentalon sijaan vankilaan siinä vaiheessa, kun kotona ei itsekseen enää oikein pärjää ja haluaisi edes jotenkin turvatun vanhuuden. Jonottamisen sijaan telkien taakse päästäkseen pitää tehdä rikos. Tavoitteena olisi luonnollisesti sellainen ehdoton vankilatuomio, jonka ansiosta saa vähintään viiden vuoden mittaisen täysihoidon. Koska olemme lämminsydämisiä nukkeja, emme missään nimessä suosittele mitään julmaa ja karmeaa rikosta, jonka ansiosta auvoiset vanhuspäivät vankilassa aukeavat! Sen sijaan olemme pohtineet, millaisia olisivat ne talousrikokset, joista saisi 5-10 vuotta vankeutta heikommallakin osaamisella.
Jos sijoituspuolella voi tehdä pyramidihuijauksen, niin miksi ihmeessä ei voisi tehdä vastaavasti myös kehäpetosta? A anastaisi B:ltä kamalan määrän rahaa, B tekisi saman C:lle, C puolestaan D:lle ja tämä tekisi petoksen, jonka uhrina olisi ketjun alkuunpanija eli A. Varsinaisesti kukaan ei kärsisi, mutta jokainen tekisi inhan ja alhaisen talousrikoksen, josta Suomen lakien perusteella päätyisi vankilaan. Oikeudessa pitäisi tietenkin todistella, että meni tekemään tekosensa vakaasti harkiten eikä kadu yhtään ja voisi vielä luvata, että menisi tekemään saman uudestaan, jos vain saisi mahdollisuuden.
Tuomari ei voisi tehdä muuta kuin tuomita vankilaan moiset paatuneet rikolliset, jotka sitten saisivat siellä kaikki säädösten mukaiset palvelut, joita vanhusten palvelutalo ei pysty tarjoamaan. Tunti ulkoilua päivässä - se on monelle ikäihmiselle ruhtinaallinen määrä puhumattakaan siitä, että nukkumaan saisi mennä vasta klo 22.00 elikä heti päivällisen jälkeen kuten palvelutaloissa on tehtävä henkilökunnan vähyyden takia.
Toisaalta oikeudessa nähtäisiin lukuisia kummallisia episodeja, joissa puolustusasianajaja yrittäisi epätoivoisesti esittää erilaisia tuomiota lieventäviä asianhaaroja ja syytetty ilmoittaisi, että mitään lieventävää ei ole ollut ja herra tuomari on hyvä ja tuomitsee korkeimman mukaan, entinen asunto on jo myyty ja muuttokuorma odottaa pihalla. Televisio ja sanaristikkolehdet pitää saada iltaan mennessä suojaan, joten kunnon tuomio, jotta tässä pääsee viettämään turvallista vanhuutta kaltereitten taakse.
Kukkahattuja meillä ei ole, joten laitoimme kukkamekot. Erona on se, että Purjon mekossa yläosa on yksivärinen, Pirjolla kukallinen. Nämä asut ovat viskoosia, joka on muuten ihan mukavaa, mutta rypistyy ikävästi pesussa. Vankilakäyttöön soveltumisestaan emme tiedä, mutta näin alkavassa keväässä nämä ovat ihan mukavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti