tiistai 16. huhtikuuta 2013

16.4. Kansalaisopiston opintopiirien satoa

 photo 31ac8019-4877-4144-baa2-a18cd4c2bdd9_zpsc6ed0c63.jpg

Otsikko johtaa harhaan, olemme pahoillamme. Emme esittele niitä käsittämättömän taidokkaita tilkkutäkkejä tai helmikirjontoja, joita syksyn synkkinä iltoina ja talvisessa harmaudessa on saatu aikaan osaavan opettajan johdolla maksullisessa kansansivistävässä opintopiirissä, jota myös vapaaksi sivistystyöksi kutsutaan. Ehei, sellaisista löytyy kuvia muiden blogeissa ja paikallislehdissä.

Sen sijaan kurkotamme kätemme (Pirjo kuvassa ihan kirjaimellisesti) kohti vähemmälle huomiolle jäänyttä osaamista. Kansalaisopisto kun ei ole pelkkää matonkudontaa tai kuorolauluharjoituksia vaan myös kieliopintoja ja kirjallisuuspiirejä. Siksi meistä on kummallista, että koskaan keväällä ei kokoonnuta juhlimaan sitä, miten Kerkko-Ylermi on sekä valmistanut koko kansalaisopiston kauneimman ruumisarkun suositulla veistokurssilla että oppinut lukuvuoden aikana kaikki venäjän kummallisen kielen sihahtelevat suhuässät. Niitä saisi yleisö ihastella Kerkko-Ylermin (nimi jostain syystä muutettu?) esitellessä taitojaan.

Saksan opintopiiriinkin voisi tulla uudenlaista vipinää, kun Kerttu ja Helvi saisiva huomata, että saman alkeiskurssin käyminen vuodesta toiseen ei edistä kenenkään kielitaitoa. Toki on mukavaa, että kurssin vakiokaksikko on joka keskiviikko paikalla, mutta jos keväällä olisi jonkinlainen taitojen edistymisen esitys, voisi edes toinen heistä oppia muutaman hauskasti taipuvan verbin imperfektin. Niitä olisi soma esitellä opiston kevätmatineassa heti sen jälkeen, kun ruotsin ryhmä olisi ensin reippaasti ja rytmikkäästi laskenut ääneen yhdestä kymmeneen ja sen jälkeen kajauttanut jonkun merimieshenkisen hej-fallerii-falleraa -kappaleen toisella kotimaisella. Näin kotiväki voisi todistaa, että kieliopinnoissa käytetyt illat eivät menneet hukkaan, vaan tuloksia on saavutettu ja niitä halutaan ylpeinä esitellä.

Rytmistä liikuntaa edustaisi niskajumppaajien ryhmä, joka rustot ruksahdellen keikuttelisi päitään, rentouttaisi niskalihaksia ja esittelisi keppijumpan salaisuuksia huitomalla toisiaan tismalleen samalla tavalla kuin varsinaisella tunnillakin. Paremmassa pyhämekossa esiinnyttäessä niskajumpastakin tulee jotenkin arvokkaampaa ja arvostetumpaa, etenkin kun sen perään pilatesryhmä esittelee taitojaan makailemalla lattialla ja näyttämällä siltä kuin mitään ei tapahtuisi. Sisempien vatsalihasten löytyminen on aina iloinen asia, mutta ei niitä muille näytetä, joten tässä esityksessä ideana on se, että mitä vähemmän yleisö huomaa tapahtuvan, sen paremmin on asia opittu.

Rannikkolaivurikurssi ei pääse koskaan esittämään omaa osuuttaan, koska rannikkolaivaa on hankala saada hinattua kansalaisopiston juhlatiloihin. Sen sijaan metsästäjäkortin suorittaneet voivat esitellä muovisia houkutuslintuja, jotka näyttävät niin valepukuisilta, että täytyy olla puolisokea sinisorsa kuvitellakseen niitä heimoveljikseen. Lisäksi kurssilaiset voisivat viritellä erilasia kutsumahuutoja tai muita ääntelyjä, joilla saada villipeto tai vesilintu kiinnostumaan tai ainakin saapumaan uteliaana paikalle ihmettelemään, mistä epämääräinen vinkuna oikein on lähtöisin.

Kevättä on vielä jäljellä, joten kaikki erilaiset vapaata sivistystyötä tekevät saavat varsin vapaasti käyttää tätä ideaamme. Meidät voi myös kutsua mukaan ainakin siihen osuuteen, jossa kuppikakkuviikonloppulaiset maistattavat tuotoksiaan.

Asumme ovat tänään siniset ja pyydämme panemaan erikseen huomioon Purjon pipon. Se on aika ihana. 

1 kommentti: