Katsomme televisiota kohtuullisen vähän, mutta kun asetumme töllöä tapittamaan, teemme sen erityisen intensiivisesti. Olemme varsinkin roskaohjelmien suurkuluttajia, tosin siis suhteutettuna siihen, että televisionkatsomisaikamme on keskivertokatsojaan verrattuna suorastaan surkea.
Tänä vuonna yksi ohjelma on ylitse muiden. Joku TV-kriitikko kirjoitti, että sen katsominen on samalla tavalla nolostuttava asia kuin vauhdin hidastaminen mateluksi kolaripaikan kohdalla: toisaalta haluaa tietää, mitä on tapahtunut, mutta toisaalta oma uteliaisuus hävettää niin, että haluaa mahdollisimman nopeasti pois paikalta. Ohjelma on tietysti Honey Boo Boo, amerikkalainen sarja tanakasta etelävaltiossa asustavasta tylleröstä, joka käy lapsimissikisoissa. Tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, kauneuskilpailuissa viikottain käyvistä lapsista on tehty juttuja ennenkin, mutta Honey Boo Boon perhe on ehtaa junttikamaa eikä ujostele piereskellä, räkiä tai kaivella nenäänsä TV-kameroiden edessä.
Yhteen perheeseen on saatu mahtumaan varmaan kaikki mahdolliset ei niin edustavat amerikkalaisuuden kliseet. On teiniäitiyttä (perheen äiti, ikää 32v , sai esikoisensa 16v iässä ja nyt vanhin lapsensa on päätynyt samaan tilanteeseen), roskaruokaa, tarjouskuponkeja, punaniskojen mutakylpykisoja ja ylitsetursuavaa läskiä. Samaan aikaan on aitoa välittämistä ja huolenpitoa, täysin vinksahtaneita käsityksiä säästämisestä (ostamalla paljon halvalla säästää, vaikka ei ikinä tarvitsisi niitä halpoja hankintoja) ja missikisoihin valmistautumisen vuoksi perheen apuna toimivia täysin viattomia sivullisia, jotka yrittävät epätoivoisen kohteliaasti sanoa kameralle jotain kaunista perheestä, jonka jäsenet ovat hetkeä aikaisemmin käytännössä tuhonneet heidän kauneushoitolansa haluamalla kokeilla kaikenlaista typerää kuten keikkumista tuolissa, jota ei ole tarkoitettu keinumaan.
Emme ymmärrä, miksi asetumme joka lauantai-ilta katsomaan perhettä, jolla ei ole käytöstapoja ja joka on jopa ylpeä siitä. Silmämme laajenivat lautasiksi siinä vaiheessa, kun perheen lapset päättivät kietoa talon wc-paperiin ilahduttaakseen äitiään. Ihan kaikkea emme pysty edes katsomaan, koska jotkin kohtaukset eivät yksinkertaisesti sovi heikkohermoisille. Esimerkiksi perheen tapa testata spagetin kypsyys heittämällä muutaman yksilön koe-erä kaapinoveen oli meille liikaa. Raaka spagetti ei jää oveen kiinni, kypsä jää. Ällöttävää silti. Spagettikastikekin valmistettiin kekseliäästi sulattamalla voita ja lisäämällä siihen tomaattisosetta. Aamupalaksi on juustopalleroita ja lihaa syödään, jos lähitienoolla on jäänyt peura auton alle.
Ehkä meissä oikeasti asuu pieni tirkistelijä, joka kokee suunnatonta omahyväisyyttä seuratessaan muiden toilailuja. Tosin sisäinen ääni kuiskuttaa, että olemme menneet taitavan manipulaattorin ansaan: realityksi eli tositv:ksi väitetty sarja on oikeastaan tarkoitushakuisesti käsikirjoitettua hömppää. Yksikään kuvatunlainen perhe ei oikeasti koskaan suostuisi moiseen ohjelmaan, koska sitä katsoessaan joutuisi häpeämään itseään. Tai mistä me tiedämme, voivathan he aidosti olla äärimmäisen ylpeitäkin tavastaan elää.
Kuvassa me yritämme kovasti eläytyä lempiohjelmaamme ja esitämme olevamme jossain etelävaltiolaisessa lähestulkoon trooppisessa lehdossa. Tosiasiassa olemme omenapuussa, mutta tunnelmahan se on tärkein. Pirjolla on Marimekon puuvillasta liivihame ja hattu, Purjolla muuten vain puuvillainen mekko, johon on aplikoitu Hello Kitty -kuvio. Honey Boo Boo ei ikinä laittaisi päälleen mitään näin tavallista. Katsokaa vaikka itse, mutta omalla vastuullanne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti