... niin meillä olisi tällaiset turkoosit asut jokaisessa jääkiekko-ottelussa, jota menisimme katsomaan. Raitakangas löytyi kangaskauppa Wexleristä ja käytimme sitä tällä kertaa varsin luovasti sekä vaaka- että pystyraitaisena. Hetken aikaa suorastaan hyrisimme innosta huomatessamme, miten monipuolisesti osaamme kangasta käsitellä.
Emme välitä urheilusta, vaikka joku kolumnisti väittikin, että kuuluu yleissivistykseen tietää maailmanennätyksiä ja voittajajoukkoeita. Emme ole yleissivistyneitä, koska emme tiedä, kuka voitti keihäänheitossa kultaa Tero Pitkämäen tyytyessä kiillotettuun hopeaan - mikä ikinä se onkin, siitä oli joka tapauksessa revitty isot otsikot iltapäivälehtiin. Emme tiedä, onko Usain Bolt jo kärynnyt kiellettyjen aineiden käytöstä vai harkitseeko hän tällaista mahdollisuutta vielä eikä meillä ole aavistustakaan, pelaako Pelicans jossain tärkeässä sarjassa vai ainoastaan pienessä ja paikallisessa. Ei vaan kiinnosta!
Sen sijaan me jälleen kerran varastamme muiden idean ja kannatamme tänään ehdotusta painorajoitetuista urheilukisoista. Lehtikuvien perusteella suurin osa urheilijoista on vakavasti alipainoisia, vaikka joku toimittaja oli näkevinään selluliittia (hui kauhistus sentään) muutaman naisjuoksijan pakaroissa. Siksi ehdotamme, että perustettaisiin maailmanmestaruustason kilpailut ylipainoisille tai ainakin kaikkea muuta kuin hoikille urheilun harrastajille. Onhan olemassa erilaisia veteraanien ja vammaisten omia korkeatasoisia kisoja, joten miksi ei samantien myös pulskien poikien ja tukevien tyttöjen tervehenkistä riehaa.
Jako miesten ja naisten sarjoihin säilyisi ennallaan, mutta niiden lisäksi olisi painoluokittain jaetut sarjat vähän veteraanikisojen ikäryhmittely mukaillen. Pienellä ylipainolla ei pääsisi kisaamaan todellisia läskejä vastaan, joten ennen kisaa olisi punnitus, jossa parhaiten pärjäisivät rasvadopingia harrastaneet.
Tietysti XXL-kisat edellyttäisivät pieniä muutoksia järjestelyihin. Seiväshypyssä seipään pitäisi olla kantokyvyltään aivan toista luokkaa kuin alipainoisilla hyppääjillä. Alastulopaikkaa ei puolestaan tarvitsisi pehmustaa yhtä paljon kuin nyt, koska pyöreämmällä hyppääjällä on ympärillään suojaavaa rasvakerrosta sen verran, että ihan pienet kolhut eivät tunnu. Aitajuoksussa ei olisi tarkoituskaan ylittää aitoja vaan ainoastaan kaataa ne, koska kevyet rakenteet eivät kuitenkaan kestäisi sitä, että niiden päälle mahdollisesti romahdettaisiin.
Sprinttimatkoilla ei tarvittaisi mitään erityisiä järjestelyjä, joskin 100 metrin juoksu voitaisiin lyhentää 60 metriin lyllerrykseen. Sen sijaan jo 5000 metrin juoksussa puhumattakaan pitemmistä matkoista olisi radan varteen sijoitettu hiukopalapaikkoja ja muutama nakkikioski, jotta urheilijat eivät nääntyisi nälkään kesken matkan. Vanttera varsi vaatii kunnon eväät! Pituushypyssä mittaus jouduttaisiin tekemään siitä kohdasta, jossa ahteri on osunut maahan eikä suinkaan kenkien jättämän jäljen kantapäästä.
Todennäköisesti moiset kisat eivät koskaan saavuttaisi televisionkatsojien suurta suosiota, ja nykyisinhän ratkaisevinta ei ole jalo urheilu vaan oikeaan osunut mainostus. Saanemme silti huomauttaa, että leveään urheilupaitaan mahtuu paljon enemmän kaupallista informaatiota kuin pikkuruiseen toppiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti