Olemme paneutuneet lukuisten naistenlehtien syysmuotinumeroihin ja niiden perusteella asettuneet kuvauttamaan itsemme. Syysmuotia kuvattaessa on tärkeää, että kuvista välittyy syksy eli niissä on oltava jotain sellaisia elementtejä, jotka kertovat, että kesä on loppu ja ankeus on alkamassa ihan tuotapikaa, jos et älyä hankkia uusia loimia päällesi. Meidän kuvassamme tätä rappioromantiikkaa edustavat vanhat maitokärryt, jotka on leikkisästi aseteltu nojaamaan pihakeinuun. Kärryjen myötä saimme asetteluun mukaan ruostetta, joka jännittävästi jatkaa yhdessä todennäköisesti jo viime maahan pudonneiden lehtien kanssa marrasta ennustavaa linjaa. Lisäksi kuvassa on näennäistaiteellisen harkitusti liuta erilaisia rikkakasveja, jotka näin meidän kesken sanottuna eivät suinkaan ole mukana sattumalta vaan siksi, että emme ole aikoihin vaivautuneet niitä tuhoamaan.
Todellisissa aikakauslehtien muotikuvissa vaatteet on kuvattu niin, ettei niistä oikein tiedä, että puseroa vaiko mekkoa ne nyt yrittävät esitellä. Siksi asujen hinnat on liitetty kuvatekstiin, jonka perusteella saa ahaa-elämyksiä siitä, että valkoinen kaistale on siis vyö ja suuren tumman varjon taakse jäävä osuus olisi takki, josta nyt saa vain vahvan aavistuksen. Muotikuvissa pitää myös olla kohtalokas katse tai ainakin tympeä ja kyllästynyt ilme, jolla kerrotaan katsojille, että olisi minulla parempaakin tekemistä kuin seistä vaateripustimena. Me yritämme epätoivoisesti olla ilmeikkäästi ilmeettömiä, mutta saamme aikaan vain kaukaisuuteen kohtalaisen toiveikkaasti tuijottavan siristyksen.
Vaatteissa sentään olemme syksyn sävyissä. Pirjolla on peräti varta vasten tätä syksyä silmälläpitäen Eurokankaasta hankitusta marakattikankaasta ommeltu petrolinsininen pusero. Kuvassa se näyttää tummalta turkoosilta, mutta uskokaa pois, ei se sitä ole. Nämä apinaeläimet ovat meidän mielestämme varsin näppärän kokoisia, koska ne eivät täytä koko kangasta. Purjolla on puserollinen Taalainmaan hevosia, joista yksi on niin iso, että sen taakse saa hätätilassa piilotettua pömppövatsan. Sellaisia ei muotikuvissa sovi esitellä.
Sen verran tiedämme tosielämän pakkohankinnoista, että tänä syksynä vaatteissa on ehdottomasti oltava ruutuja ja pitsiä, tosin ei välttämättä samaan aikaan. Tarkkaavainen katsoja huomaa, että meillä ei ole kuvassa kumpaakaan. Näin siksi, että meillä pitsi kuuluu vain juhlamekkoihin ja riittävän pieniä ruutuja on hankala löytää, jos sattuu olemaan varreltaan vaivaiset 43 cm. Lisäksi me pidämme paljon enemmän eläinkuvioista kuin tylsistä ja symmetrisistä ruuduista, mutta se on tietysti makukysymys. Jos itse muistuttaa apinaa, ei välttämättä halua samaa kuviota puseroonsakin (tuo oli ilkeästi sanottu, mutta ihan vaan vinkkinä yhdelle tyhmälle kerhokaverille: leopardikuosiset legginsit ovat auttamatta out eli pois muodista, korvaa ne oikeilla housuilla!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti