Tänään on joku yleinen tumpelointipäivä, jolloin kaikenlainen epäonnistuminen on sekä sallittua että suotavaa. Arvatkaapa, onko tämä päivä kuin meille tehty. Tosin tänään emme ole saaneet aikaan yhtäkään katastrofia, mutta vielä on aikaa vaikka mihin.
Otsikolla viittaamme kotitöihin, joita inhoamme melkein yhtä paljon kuin mätiä omenoita saappaanpohjan alla. Me olemme sitä mieltä, että se joka sotkuttaa, se myös siivoaa. Siksi kiipesimme tähän tiskikoneen äärelle (älkää tehkö tätä kotona, jos satutte painamaan enemmän kuin me) muistuttamaan, että jos likaatte lautaset tai kahvikupin, saatte luvan omin pienin kätösin kantaa ne koneeseen. Ei siis tiskipöydälle tai tiskialtaaseen vaan suoraa tiskikoneen ahnaaseen kitaan.
Sama pätee likaisiin vaatteisiin. Niitä ei sirotella lattioille toivoen, että tapahtuu ihme ja ne kipittävät itsekseen pesukoneeseen. Toistaiseksi nykyteknologia on pystynyt kehittämään hengittäviä, tuulenpitäviä, kosteutta hylkiviä ja ties mitä eristäviä vaatteita, mutta itsekseen pyykkikoppaan matelevia sukkia ei kaupasta vielä saa. Tai jos saa, niin ilmoittakaa ihmeessä meillekin. Ostamme niitä heti tusinan.
Aikamme uskoimme, että tavaroilla on taipumus itsekseen asettua väärille paikoille, vaikka me ensin sijoittaisimme ne sinne, minne pitääkin. Pitkä empiirinen tutkimus osoitti, että olimme hämmästykseksemme väärässä. Ongelmana ei ollut esineiden yöllinen vaeltelu vaan meidän oma päiväaikainen vaeltelemattomuutemme: tehokkuuteen pyrkiessämme noudatimme ohjetta "vie mennessäs, tuo tullessas", mutta jos ei ollut vietävää, jäi myös tuomatta ja päinvastoin. Eli jos kodinhoitohuoneesta ei ollut mitään tuotavaa makuuhuoneeseen, ei sinne kannattanut viedä mitään eivätkä sukat päätyneet pyykkikoppaan. Ylenpalttinen tehokkuusajattelumme koitui kohtaloksemme, vaikka pitkään uskoimme Kotilieden vuodelta 1925 olevan oikeassa. Siinä kun neuvotaan välttämään ylimääräisia askeleita.
Kotitöissä rento trikoo on mainio materiaali. Nukenvaatteissa ylipäätään suosimme kaikenlaisia joustavia kankaita, sillä kaikesta hyötyvenyttelystä (kurottelemme astioita tiskikoneen viimeiseen peränurkkaan) huolimatta emme ole vieläkään saaneet käsiämme yhtään sen laajakaarisemmiksi kuin ennenkään. Siksi meillä on vaatteissa aina takana napit tai tarrat, koska pään yli puettavat vaatteet ovat valitettavan hankalia. Toki tiedämme, että osa lajitovereistamme sellaisia käyttää, mutta kun käsi ei taivu niin se ei taivu, vaikka miten yrittäisi. Tällä kertaa meidän asumme ovat tavanomaisesta poiketen erittäin yksinkertaisia eli ei aplikaatioita, nauhoja, koristekukkia tai mitään muutakaan vaan oikein pelkistettyä palloa ja raitaa. Jos kyllästymme näihin, voimme myöhemmin lisätä vaikka pitsiä. Sitä kutsutaan tuunaamiseksi ja uudistamista voi tehdä aika uusillekin vaatteille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti