21.10. Pirjo ja Purjo katsovat junan ikkunasta

Kylläpä tuossa kuvassa on kylmät värit! Se olkoon enteenä sille, että talvi on hiljalleen tulossa. Olemme juhlatamineissa eli satiinissa ja sametissa, joihin tämän talven muotisuuntausten mukaisesti on lisätty kimallusta ja paljetteja niin, että silmiä häikäisee. Saatte olla varsin vapaasti kateellisia, nämä ovat pikkujouluaikaan kuuminta hottia.

Me kävimme junalla juhlimassa eli suoritimme sellaisen aika lailla vajaan vuorokauden mittaisen interrail-seikkailun. Käytimme ratayhteyksiä, jotka ovat tähän asti olleet meille täysin tuntemattomia, joten reissussamme oli vahvaa seikkailuhenkeä. Hankimme kokemuksia erilaisista lippuvaihtoehdoista, ja saimme ainakin yhden konduktöörin melkein sekoamaan yrittäessämme varmaan tusina kertaa turhaan leimata lippuamme. Lopulta saimme siihen soman punaisen rastin. Sitä ei antanut kone vaan se konduktööri.

Sen verran me opimme, että pääkaupunkiseudulla eli metropolialueella junaradat on sijoitettu näppärästi takapihoille. Näimme ikkunasta suunnattomat määrät sotkuja, kasoja, unohtuneita romuautoja ja kaikenlaisia hylättyjä tavaroita. Kaiken tämän kruunasivat erilaiset pusikot, joiden tarkoituksena oli todennäköisesti piilottaa jotain vielä kurjempaa katseltavaa. Junasta katsottuna pääkaupunkiseutu on uskomattoman ruma ja lohduton! Ehkä siksi suurin osa kanssamatkustajista ummisti silmänsä ja yritti olla huomaamatta kaikkea sitä apeutta, joka ikkunasta levittäytyi. Ei ihme, että moni näytti synkältä, sillä eihän moisessa ympäristössä voi mitenkään säilyttää mielenrauhaansa. Tympeää mikä tympeää.

Saimme myös ensikokemuksen seisakkeesta, joka näytti siltä kuin se olisi hankittu lopetetun DDR:n pakkohuutokaupasta eli ruma, kulmikas ja betoninen. Jos koskaan tekisimme elokuvan, jossa tarvitaan hylättyä radanvarren pysäkkiä, niin nyt tiedämme, mistä sen löytää. Onneksi olimme matkalla päiväaikaan, sillä pimeässä tai edes hämärässä meitä ei sinne saisi ilman supervalaisevia taskulamppuja.

Itse juhlatilaisuus oli maukas. Näin voimme sanoa, sillä tarjoiluvalikoima oli jopa meidän mittapuullamme varsin runsas. Suosittelemme lämmöllä kukkakaalia ja maapähkinävoita, mutta emme ole lainkaan varmoja siitä, kannattaako emmentaljuustoa yhdistää hernetahnaan. No, tulipa sitäkin kokeiltua, jotta teidän ei enää tarvitse. 

Kotimatkalla kohtasimme pariskunnan, joka oli tavaroineen vallannut kahden yhteensä kuusi istumapaikkaa. Koska kaikki vaunut olivat aivan täynnä, rohkenimme ehdottaa, että valtaajat ottaisivat edes tyhjähkön muovikassin ja läppärin syliinsä, jos ne eivät ole erikseen maksaneet matkalippua. Saimme vastaukseksi ruman silmäyksen, mutta onneksi myös konduktööri oli kanssamme samaa mieltä ja pääsimme lepuuttamaan jalkojamme. Kotimatkalla näimme paljon vähemmän takapihoja.