Sähkö on kummallinen asia. Kun sitä valuu verkosta piuhoja pitkin kodinkoneisiin ja valaisimiin, ei läsnäoloaan oikeastaan edes huomaa, mutta kun virtapiuhat menevät solmuun tai niihin muodostuu sankka tukos, on olo ankea.
Me olemme kärsineet sähkökatkoista melkein kolmen viikon verran. Noin vain varoittamatta pimenee koko talo, vaikka juuri olisi aloittanut lihapullien paistamisen tai hyvin tärkeän tietokonepelin. Hups vaan, ilman mitään myrskyä, ukkosta, hirveää lumisadetta tai ulkoa kaikuvaan kolarinrysähdystä sähköä ei enää tule. Näin kuluu minuutti tai kaksi, ja juuri kun on mielessään käynyt sähkölaskun maksamiset ja muut tärkeät toimet, palaa valkeus jälleen. Mistä muuten ei ole sen tietokonepelin kannalta enää mitään hyötyä, se on jo menetetty.
Aikamme siedimme moista sähköjen pätkimistä ajatellen, että lähellä tehtävä linjan siirtäminen, syyskuun runsaat sateet tai joku muu meistä riippumaton asia aiheutti katkoja, mutta kun synkeä pimeys valtasi kotimme viidettä kertaa saman illan aikana, katsoimme parhaaksi toimia. Otimme yhteyttä sähköyhtiöön ja ihmettelimme asiaa. Jätimme oikein sähköpostiosoitteemme, johon saattoi laittaa lyhyen, mutta kattavan selvityksen aiheesta "miksi sähköyhtiömme toimittaa vain lyhytkestoista sähköä, vaikka on tilattu pitkää tavaraa". Epäilimme, että meille toimitettu sähköerä oli joko hankittu kierrätyksestä tai se oli valmistusvaiheessa jäänyt vialliseksi, eikä laadunvarmistus huomannut kiireissään sähkövirtaan jääneitä solmuja.
Yllättäen sähkökatkoista tuli menneisyyttä. Seuraavana päivänä eivät valot vilkkuneet kuin pari kertaa yöllä ja ruokaakin saattoi laittaa joutumatta miettimään, montako ylimääräistä minuuttia pitää hauduttamiseen varata. Illalla soi puhelin, ja sähköyhtiön vastaava päivystävä valvomonhoitaja halusi rupatella kanssamme. Jostain syystä hän tuntui vieroksuvan sähköposteja (ehkä juuri niiden sähköisyyden vuoksi?), vaikka vasiten siihen olimme vastausta pyytäneet. Numeromme hän oli urkkinut jostain tiedustelusta, sillä me emme suostu maksamaan jostain niin epävarmasta ja näkymättömästä asiasta kuin sähkö eli emme ole virallisia asiakkaita ollenkaan.
Saimme kuulla hyvin kattavan selostuksen siitä, miten yllättävä virtapiikki vioitti jonkun pylvääseen asetetun sähköjutun, keraaminen suojus vaurioitui ja säröili, sade kasteli sähköpylvään ja lopulta sähkö virtasi valtoimenaan vähän sinne ja tänne, kunnes sulakkeeseen verrattava varotoimi katkaisi virran ja automaattisesti palautti sen, kun vaara oli ohi. Tai no joo, se alkuperäinen selitys oli paljon monimutkaisempi ja täynnä ammattisanastoa, mutta pääpiirteissään me ymmärsimme tapahtuneen suunnilleen noin. Vikaa oli etsitty etenkin pimeään aikaan, koska silloin saattoi nähdä sähköpylvään kipinöivän. Se ei ole merkki noituudesta vaan siitä, että jotain on vialla.
Saamme olla tästä eteenpäin huolettomia, sillä vastaava päivystävä valvomonhoitaja lupasi meille lähitulevaisuudessa vain niitä tavallisia sähkökatkoja, jotka valitettavasti yleensä kestävät vähintään neljännevuorokauden. Niiden aiheuttajana on yleensä meteorologi, joka ennustaa myrskyä ja puuskittaista tuulta. Silloin kaatuu sähkölinjoille puita, ja kaikki voimavirta valuu ihan hukkaan jonnekin maahan. Koska sähkö on näkymätöntä ja herkästi haihtuvaa, sitä ei voi käydä keräämässä ämpäriin. Meille tuli oikein luottavainen olo kuullessamme, että maailmassa on jotain pysyvää eli syksyn tullen saamme vielä moneen kertaan istua nykypäreen eli ladattavan ledlampun kajossa vanhanaikaisen sähkökatkon synkentäessä elämämme moneksi tunniksi.
Siltä varalta, että pimeys taas lankeaa kohtaloksemme, laitoimme päälle yöpuvut. Purjo halusi mekkomallisen, mutta Pirjo tietää, että pyjama on lämpimämpi vaihtoehto. Lisäksi siinä on helpompi tehdä kuperkeikka, kun hulmuavat helmat eivät ole haittana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti